Suomalaisella koulutuksella on kaksi eri lähtökohtaa, joista toinen on ammatillinen koulutus ja toinen sivistys. Vielä 1800-luvulla sivistyksen diskurssi dominoi koko koulutuksen kenttää, kun Suomi siirtyi maatalousyhteiskunnasta kohti teollista yhteiskuntaa. Sivistysaatteen piiriin kuuluvat tärkeimpinä peruskoulu, lukio ja vapaa sivistystyö. Alun perin ammatillinen koulutus oli pientä verrattuna sivistykseen tähtäävään koulutukseen, mutta toisen maailmansodan jälkeen ammatillinen koulutus on kasvanut kasvamistaan niin, että on päädytty nykytilanteeseen, jossa vapaa sivistystyö saa suorastaan taistella olemassaolon oikeutuksestaan. Tähän osasyynä saattaa olla sekin, että kansalaisopistotoiminnan luonnetta ei tunneta tai ymmärretä itsestään selvästi samalla tavalla kuin vaikka peruskoulun tehtävää ja toimintaa.
Nykyinen hallitus meni ja leikkasi vapaaseen sivistystyöhön tarkoitettuja rahoja reilusti ja näiden leikkausten vaikutukset tulevat näkymään jatkossa ikävällä tavalla vapaassa sivistyksen kentällä ja kansalaisopistotoiminnassa. Luultavasti tulee käymään niin, että koko maan kattava opistoverkko tulee supistumaan ja vapaan sivistystyö keskittyy muutenkin isoimmille paikkakunnille. Nyt tehdyistä säästöistä tulevat kärsimään eniten varmaankin juuri Suomen syrjäseudut ja suurten kaupunkien ulkopuoliset seudut isojen opistojen porskuttaessa jotenkin eteenpäin. Vapaa sivistystyön ideana on tarjota mahdollisuus kaikille, riippumatta sosiaalisesta tai taloudellisesta taustasta, osallistua koulutukseen ja yhteiskuntaan. Kansalaisopistotoiminnan tarkoitus on tukea henkistä kehitystä ja edistää sosiaalista tasa-arvoa. Säästöt voivat johtaa siihen, että nämä mahdollisuudet ovat vain harvojen ulottuvilla. Säästöjen takia moni opisto joutuu nostamaan reilusti kurssimaksujaan.
Mutta mihin me tarvitsemme kansalaisopistotoimintaa? Mitä hyötyä siitä oikeasti on? Työväen- ja kansalaisopistot ovat tärkeitä yhteiskunnalle seuraavista syistä:
1. Henkilökohtainen kehitys: Vapaa sivistystyö tarjoaa kuntalaisille mahdollisuuden oppia uusia taitoja, laajentaa näkemystään maailmasta ja kehittää luovuuttaan. Se kannustaa elinikäiseen oppimiseen ja auttaa yksilöitä pysymään ajan tasalla.
2. Osallistuminen yhteiskuntaan: Vapaa sivistystyö luo mahdollisuuksia kansalaisille osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan. Monessa kunnassa pitkästi yli 10 prosenttia kuntalaisista osallistuu opistojen kursseille.
3. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus: Tiedätkö toista oppilaitosmuotoa, jossa opiskelijat ilmoittavat opiskelunsa keskeiseksi motiiviksi sosiaalisuuden ja toiset ihmiset? Kansalaisopistot luovat yhteisöllisyyttä ja yhteen kuuluvuuden tunnetta. Sivistystyöllä on merkittävä rooli sosiaalisen yhteisön luomisessa ja ylläpitämisessä. Osallistuminen erilaisiin ryhmiin, kurssien ja tapahtumien kautta auttavat ihmisiä luomaan kontakteja, jakamaan kokemuksia ja vahvistamaan sosiaalisia siteitä.
4. Työllistyminen: ammatillinen koulutus usein mielletään ainoaksi tavaksi edistää ihmisen työllistymistä, mutta myös opiskelu kansalaisopistoissa parantaa yksilöiden työllistymismahdollisuuksia tarjoamalla lisäosaamista ja valmiuksia. Kursseilla, työpajoilla ja muilla sivistystyön muodoilla voidaan kehittää taitoja, jotka ovat hyödyllisiä työelämässä. Nykyisin osa kansalaisopistojen kursseista on jo suoraan opintopistekursseja ja ne kirjataan suoraan ylös opintorekisteriin aivan kuten ammatillisenkin koulutuksen kurssit. Kansalaisopistoilla on merkittävä rooli maahanmuuttajien kotouttamisessa.
5. Kulttuurinen monimuotoisuus: Sivistystyö edistää kulttuurista monimuotoisuutta tarjoamalla tilaa erilaisten näkökulmien, taiteen ja kulttuurien tutkimiseen ja ymmärtämiseen. Tämä edistää avoimuutta, suvaitsevaisuutta ja kulttuurista rikkautta yhteiskunnassa. Ja mikä parasta, sinun ei tarvitse olla mikään superlahjakkuus yhtään missään, vaan ihan kuka tahansa tavan tallaaja voi tulla opistoon harrastamaan haluamaansa taide- tai taitolajia – pelkkä kiinnostus riittää.
Sivistys tuottaa tutkimusten mukaan resilienssia eli sopeutumiskykyä nopeasti muuttuvaan maailmaan. Saattaakin olla, että tulevaisuuden yhteiskunnassa pärjäämiseksi pitäisikin panostaa elinikäisen oppimisen ja oppimaan oppimisen metakognitiivisten taitojen nimissä juuri sivistykseen, koska se antaa parhaan pohjan oppia jatkossa uusia asioita. Ihmisten työurien pituuden yhä kasvaessa kasvaa samalla todennäköisyys, että sen aikana joutuu vaihtamaan alaa vielä monta kertaa ja oppimaan kenties montakin uutta ammattia.
Näihin muuttuviin oloihin sopeutumiseen auttaa nimenomaan sivistys, johon kannattaa siis panostaa. Tekniikat ja teknologiat vaihtuvat yhteiskunnassamme tiuhaan tahtiin, tiedot ja taidot vanhenevat nopeasti. Näissä oloissa kannattaa panostaa entistä enemmän sivistykseen, joka edesauttaa uuden oppimista ja tekee muutoksiin sopeutumisesta helpompaa. Tämä on unohdettu peruskoulun puolella, joka on johtanut oppimistulosten laskuun Pisa-testeissä.
Kokonaispersoonallisuuden kehittäminen ja sivistys pitäisi edelleen olla koulutuksen tavoitteena, ei välinearvot, kuten taloudellinen tehokkuus. Kun luovut siitä, saat sen eli yksilön, joka on innovatiivinen ja pärjää globaalissa taloudellisessa kilpailussa. On tärkeää huomata, että vapaa sivistystyö ei ole pelkästään kustannus, vaan ennen kaikkea investointi yhteiskunnan pitkän aikavälin menestykseen ja hyvinvointiin. Sijoittaminen sivistystyöhön tuottaa merkittäviä etuja yksilöille ja yhteiskunnalle kokonaisuutena, lastemme tulevaisuudesta ei saa säästää!
Mika Pohjanen
Apulaisrehtori, Porvoon kansalaisopisto