Ohita navigaatio

Pisan kalteva kulma

”Huomio huomio, täällä puhuu laivan kapteeni, tärkeä tiedoitus kaikille matkustajille!”

”Meidän laivassa, meidän laivassa, siinä on iso reikä pohjassa, ja se uppoaa ja se uppoaa, jos et ryhdy toimimaan.”

Fröbelin Palikoiden Pumppulaulun sanat kertovat myös koulutusjärjestelmämme tilasta. Suomen uusimmat Pisa-tulokset julkaistiin 5. joulukuuta. Tulokset eivät kenties yllättäneet opettajia, ikävä kyllä. Suomalaisten koululaisten tieto- ja taitotaso on pudonnut kaikilla mitatuilla osa-alueilla.  Julkisuudessa ja mediassa lukuisat asiantuntijat ja asiantuntijoina itseään pitävät ehtivät heti tuoreeltaan kommentoimaan sekä syitä että korjausehdotuksia oppimistulosten romahtamiseen. Keskustelussa oppimistulosten romahduksen syiksi ovat nousseet mm. perheiden sosioekonomisten taustojen eriytyminen, pula erityisopettajista, vaatimustason lasku, levottomuus, aluekehityksen muutokset ja ne kännykät. Soisi, että myös todellisia asiantuntijoita eli opettajia kuultaisiin jatkossa enemmän siinä, mihin suuntaan ja millä tavalla suomalaista koululaitosta, opetusta ja kasvatusta kehitetään ja viedään eteenpäin.

Yksi iso ongelma ja huolenaihe on jo pitkään ollut oppimisen ja opiskelun tuen toimimattomuus. OAJ on vaatinut oppimisen tuen uudistamista. Hallitusohjelmasta toki löytyy kirjauksia asiasta, mutta epäselvää on, millä rahoituksella ja miten tuki todellisuudessa saadaan uudistettua vastaamaan oppilaiden ja opiskelijoiden tarpeita. OAJ rummuttaa oppimisen tuen jatkumoa, jossa tarvittava tuki taataan aina varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle eli koko opintopolun ajan.

Nykyinen oppimisen tuen järjestelmä on luotu aikana, jolloin inkluusio ei ollut vielä nykyisessä mittakaavassa käytössä. Tällä hetkellä resurssien ja joskus myös ymmärryksen puutteessa oppilaalle voidaan räätälöidä oma yksilöllinen oppimispolkunsa, jota hän ryhtyy noudattamaan yleisopetuksen ryhmässä saaden kenties koulunkäynninohjaajan tai erityisopettajan tukea hieman enemmän. Toisin sanoen, oppilaan tavoitetasoa madalletaan, jotta hän voi edetä yksilöllisen tavoitetason mukaan. Mutta olisiko oppilaan edun mukaista saada oikein mitoitettua ja riittävää tukea, jotta mahdollisimman moni voisi saavuttaa yleisopetuksen tavoitteita? Samaten oppilaan edun mukaista olisi saada tukea ja huomiota myös siinä tapauksessa, että hän osoittaa erityistä lahjakkuutta ja motivaatiota opiskelua kohtaan.

Vielä karummaksi tilanne muuttuu, kun tarkastellaan oppilaiden arvosanoja jatko-opintojen kannalta. Nämä henkilökohtaisen tavoitetason mukaisesti saavutetut arvosanat eivät todistuksessa eroa millään tavalla yleisen tason mukaisesti saavutetuista numeroista. Näin ollen ammatillisella toisella asteella ja lukiokoulutuksessa on opiskelijoita, jotka tahkoavat opintoja eteenpäin huonolla menestyksellä, vailla tarvittavaa tukea. Ammattiin voidaan valmistua minimisuorituksilla, ilman todellista ammattiin vaadittavaa osaamista. En välttämättä haluaisi ostaa palvelua automekaanikolta tai sähköasentajalta, joka ei hallitse ammattiaan, koska ammattitutkinto on suoritettu madalletuilla tavoitteilla. Todellisuudessa heikolla osaamisella ammattiin valmistunut nuori ei edes työllisty, ei ole tyytyväinen elämäänsä tai pahimmillaan jopa syrjäytyy.

Osana oppimisen ja opiskelun tukea pitäisi säätää enimmäisryhmäkoosta, jolloin opettajalla on aidosti aikaa kohdata jokainen oppilas. Koulutusjärjestelmämme yksi hienoimpia asioita on ollut ja on edelleen korkeakoulutetut opettajat, oman alansa huippuasiantuntijat. Kelpoisuusvaatimuksista tulee ehdottomasti pitää kiinni, jotta taataan jatkossakin laadukas opetus, kasvatus ja tutkimus. Ehdottoman tärkeää on myös huolehtia kelpoisten opettajien riittävästä määrästä sekä opetushenkilöstön täydennyskoulutuksesta. Ensiarvoisen tärkeää olisi myös saada lopultakin perustettua opettajarekisteri, jonka avulla pystyttäisiin seuraamaan kelpoisten opettajien määrää ja ennakoimaan koulutustarpeita.

Pisa-tuloksia ja koko suomalaisen koulutusjärjestelmän tilaa sekä yleistä yhteiskunnallista asennetta koulutusta kohtaan ei toki korjata ainoastaan oppimisen tukea korjaamalla tai opettajia kuulemalla. Tarvitaan muutosta yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Ja yhteiskunta olemme me.

Voimia paikallisyhdistysten toimijoille ja edunvalvonnan aktiiveille sekä ihan joka ikiselle jäsenelle, jotta jaksatte paikallistasolla ylläpitää puhetta koulutuksen tärkeydestä ja arvostuksesta ja muistuttaa kuntapäättäjiä siitä, että koulutuksesta ei todellakaan ole varaa leikata. Kuntatalous Uudenmaan kunnissa ja kaupungeissa ei tulevina vuosina näytä kovinkaan ruusuiselta. Investoinnit, verotulojen lasku, korkomenot sekä valtionosuuksien leikkaukset kurittavat kuntataloutta ja pakottavat miettimään, miten palveluita jatkossa tuotetaan ja ylläpidetään. Myös muutokset lapsi- ja oppilasmäärissä vaikuttavat merkittävästi palveluiden tarpeeseen. On tärkeää muistuttaa päättäjiä, virkamiehiä, huoltajia ja ihan kaikkia kuntalaisia koulutuksen laadun ja rahoituksen tärkeydestä. Kunnallisvaalit kolkuttelevat ovella aivan pian ja vaikuttamistyötä myös sillä saralla kannattaa varmasti tehdä.

Yhteistyö on ainoa tie kohti parempaa.

”Mut meidän laivassa, meidän laivassa, siinä on iso reikä pohjassa, mut näin kun pumpataan ja reikä paikataan, päästään taasen seilaamaan.”

 

Voimia syyslukukauden loppurutistukseen!

Tuetaan toinen toisiamme!

Minna Mouhu

Alueasiantuntija, OAJ Uusimaa

Yhdistyksemme

Alueyhdistys toimii OAJ:n paikallisyhdistysten sekä ala- ja oppilaitoskohtaisten jäsenyhdistystensä edunvalvonnan ja koulutuksen tukena. Alueyhdistyksen jäsenyhdistyksissä on yhteensä n. 7600.