Pientä rajaa!
Kesälomat ovat ohi. Lapset ja nuoret ovat palanneet päiväkoteihin, kouluihin ja oppilaitoksiin. Opettajat ja esihenkilöt ovat aloittaneet lukuvuoden työnsä. Tärkeää tehtävää on paljon, jokaisella. Pitää suunnitella, valmistella, toteuttaa, arvioida, valmistaa materiaalia, opiskella uutta, kokoustaa, tehdä yhteistyötä, lukea sähköpostit, seurata Teamsiä, olla aktiivinen Wilmassa, opettaa, keskustella, jutella, lohduttaa, perustella, vääntää rautalangasta, olla kärsivällinen, empaattinen, yhteistyökykyinen ja joustava, kehittää osaamistaan, lukea kaikki kunnan suunnitelmat ja ops, verkostoitua, osallistua hankkeisiin, suunnitella opintokäynnit, toteuttaa yhteisopettajuutta, olla aktiivinen työyhteisön jäsen, muistaa välituntivalvonnat ja kahvinkeitto opehuoneessa.
Työpäivän jälkeen alkaa vapaa-aika. Siinä todellisuudessa pitää ruokkia perhe ja itsensä, käydä kaupassa, siivota, pestä pyykit, tiskata, kuljettaa lapset harrastuksiin, ajaa nurmikko, kilpailuttaa sähkösopimus, säilöä puolukat, viedä auto huoltoon, huolehtia itsestään harrastamalla ja liikkumalla, pitää huolta parisuhteesta, tavata ystäviä, olla aktiivinen ja seurata aikaansa. Ai niin, joskus vapaa-ajalle hiipii vielä työasioitakin. Unohtuiko jotain oleellista? Aivan varmasti unohtui.
Elämästä ja varsinkin työelämästä saa helposti liian raskaan itselleen. Vaatimuksia sataa joka suunnasta. Oman työnsä voisi tehdä aina paremmin ja enemmän, jos vain aika ja oma jaksaminen riittävät. Loputon venyminen ja joustaminen ei kuitenkaan kannata. Sen tietää myös Opetusalan Ammattijärjestö OAJ. Järjestö on lanseerannut toistamiseen Joku Roti -kampanjan, joka muistuttaa meitä opettajia oman työn rajaamisesta ja sopimustietoudesta.
Opettajien uupuminen on jo muutaman vuoden ajan noussut huolenaiheeksi opettajille tehdyissä kyselyissä. Työolosuhteiden, hyvän esihenkilötyön ja arvostuksen tunteen lisäksi työhyvinvointia ja työssäjaksamista edesauttaa oman työn, työsuhteen ehtojen sekä vastuiden ja velvollisuuksien tunteminen. Kun tietää, mikä omaan työhön kuuluu, voi myös pitää kiinni sovituista työtehtävistä, työajasta ja sopimusmääräyksistä. Hyvässä työyhteisössä kaikista näistä asioista voidaan myös keskustella avoimesti.
Kun sekä työelämässä että vapaa-ajalla asiat ovat kutakuinkin kunnossa, jaksaa myös mahdolliset vastoinkäymiset. Vaikka opettajat ovat kovasti työhönsä sitoutuneita ja haluavat aina tehdä parhaansa, on tärkeää myös osata vetää rajoja, ainakin pieniä. Opettajien tulisi myös muistaa, että työtehtäviä ei tarvitse tehdä aina erinomaisesti, vaan kiitettävä ja hyvä riittävät varsin mainiosti. Työ on iso osa elämää, mutta se ei ole koko elämä.
Joku Roti -kampanja kannattaa ottaa osaksi omaa työarkea. Vipu-sovelluksessa voi helposti seurata omaa työaikaansa, ennen uusien työtehtävien vastaanottamista on viisautta selvittää, mitä tehtävät pitävät sisällään ja miten niistä korvataan, oma palkkaus ja työsuhteen ehdot on syytä tuntea. Kun työaika ja -määrä pysyvät aisoissa, pystyy palautumaan vapaa-ajalla, harrastamaan, olemaan puoliso, vanhempi ja ystävä sekä uskaltaa lorvailla.
Pertti Kurikan Nimipäivät lauloivat, mitä kaikkea pitää tehdä. Kappaleen lopusta löytyvät ne tärkeimmät:
”Aina mun pitää levätä.
Aina mun pitää nukkua.
Aina mun pitää herätä.
Aina mun pitää käydä suihkussa.”
Kannustan jokaista opetusalan ammattilaista pitämään tänäkin lukuvuonna itsestään huolta!
Minna Mouhu
Alueasiantuntija
OAJ:n Uudenmaan alueyhdistys