OAJ:n Uudenmaan alueyhdistyksen puheenjohtajan ja OAJ:n valtuuston jäsenen Tuomo Suihkosen alueyhdistyspuheenvuoro OAJ:n valtuustossa 18.11.2021
”Opettajuuden arvostuksen loppukiri”
Arvoisat OAJ:n puheenjohtaja, hallitus, valtuuston puheenjohtajisto ja valtuutetut
Viimeiset kyselyt opettajien jaksamisesta ja alalla pysymisen pohtimisesta ja kuormituksesta eri opetusasteilla varhaiskasvatuksesta alkaen ovat karua luettavaa. Jopa 57 % on miettinyt viimeisen vuoden aikana alanvaihtoa. Mieleen herää kysymys: ”Mikä on opettajan ammatin vetovoimaisuus tulevaisuudessa, jos meno jatkuu samansuuntaisena?”
Opettajat uupuvat, koska opettajan arvokas ammatti on 2000-luvun myllerryksessä muuttunut professionaalisesta työstä perustehtävän äärellä Tanssii tähtien kanssa-ohjelmaa mukaillen hankehumpaksi, kirjaamisrumbaksi, kolmiportaiseksi tukifoxiksi, inkluusiojenkaksi, arviointitangoksi ja tiedonkeruutwistiksi, joita kaikkia tehdään kasvatuksen ja opetuksen parketeilla eri asteiden oppilaitoksissa samanaikaisesti puutteellisin tukitoimin. Oppilaissa on yhä suurempi osa ei koulunkäyntikuntoisia, joiden mahdollisuudet saavuttaa nykyisillä tukitoimilla riittävät tiedot ja taidot selviytyäkseen toiselle asteelle ovat vähintäänkin haasteelliset. Oppivelvollisuuden laajentumisella pyritään toki heitäkin auttamaan, mutta kun varhainen tuki on vaillinaista ja oppimis- ja hyvinvointivajettakin on niin oppilailla kuin opetushenkilöstölläkin esihenkilöt mukaan lukien, on tehtävä lähes mahdoton. Esim. ammatillisten opettajien kohdalla erityisen tuen oppilaita saattaa olla luokassa valtaosa, eikä opettajilla ole useinkaan keinoja ja riittäviä resursseja ja tukitoimia keskittyä perustehtäväänsä. Inkluusio ilman riittäviä tukitoimia varhaiskasvatuksesta alkaen on lasten, oppilaiden ja opiskelijoiden heitteillejättö!
On syytä muistaa, että opettajan työllä on kautta itsenäisen Suomen historian siitä lähtien, kun K.J. Ståhlberg reilut sata vuotta sitten loi yleisen oppivelvollisuuden, ollut koko kansakuntaamme pinnalla pitävä ja menestymistämme kannatteleva tehtävä. Opettajien työ tulisi nähdä koko yhteiskuntaamme kannattelevana, sivistyksemme ja hyvinvointimme kannalta tärkeänä, vaikuttavana ja arvokkaana, siis sellaisena, jonka puolesta kannattaa taistella ja etuamme vaalia.
Arvoisat kuulijat
Nyt on otettava opettajuuden arvostuksen loppukiri! On kyettävä vaikuttamaan esille nousseisiin puutteisiin ja erityistä kuormitusta aiheuttaviin tekijöihin opettajien työssä varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. On pyrittävä kaikin tavoin vähentämään opettajien kokemaa eriarvoisuutta ja edistettävä siten solidaarisuutta ja opettajien yhteenkuuluvuutta ja yhteistä opettajuutta. On vaikutettava valtakunnallisesti kaikin tavoin siihen, että koulutusleikkauksia ei enää tehdä, vaan nostetaan koulutuksen rahoitus riittävälle pohjoismaiselle tasolle, vaikutetaan työelämän murroksessa johtamisen tukemiseen johtajamitoituksella ja esihenkilöiden koulutuksella.
On pidettävä ääntä erityisopetuksen kelpoisuuksista, kotouttamisen edistämisestä ja kolmiportaisen tuen resurssoinnista pienryhmiä unohtamatta, on tehtävä lakkaamatta työtä opettajarekisterin, opettajamitoitusten ja esim. opettajien työhyvinvoinnin edistämiseksi mentorointia, täydennyskoulutusta ja työnohjausta lisäämällä. On tuettava paikallisia ja alueellisia edunvalvojia, luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja ja kehitettävä avointa vuorovaikutusta jäsenistön ja OAJ:n välillä.
Nostetaan opettajien professio kunniaan, aloitetaan ensin arvostamalla omaa opettajuutta, kerrotaan se vahvana viestinä muille ja nostetaan yhdessä opettajan perustyö sille kuuluvalle jalustalle, siis perustyö kunniaan!
