Aina silloin tällöin kuulen tämän kysymyksen viuluoppilailtani tai heidän vanhemmilta, ja joka kerta hämmennyn. Kysymys on totta kai ihan vilpitön ja kertoo vain kysyjän tiedon puutteesta. Silti se herättää itsessäni monenlaisia tunteita ja vastakysymyksiä.
Musiikkiopiston soitonopettajan työ varmaankin rinnastuu monen ajatuksissa urheiluseuran valmentajaan, jolla on päivätyö jossain muualla ja joka on ehkä aluksi lähtenyt mukaan toimintaan omien lastensa harrastuksen kautta. Siltähän se saattaa vaikuttaa, kun opetus painottuu iltaan. Olen joskus heittänyt vastakysymyksen: ”ajatteletko, että luokanopettaja lähtee koulupäivän jälkeen vielä Prisman kassalle töihin?” Hämmennyksestäni huolimatta, olen oikeastaan tyytyväinen, kun saan kertoa ammatistani ja työnkuvastani. Näin oikea tieto vähitellen leviää.
Musiikkioppilaitosten opettajat ovat SMOL:n (Suomen musiikinopettajien liitto ry) jäseniä, joka on yksi OAO:n valtakunnallisista yhdistyksistä. OAJ Uudenmaan alueella meitä smollilaisia on n. 200 jäsentä. Musiikkiopistojen lisäksi jäseniä työskentelee myös vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Alueella on sekä kunnallisia että yksityisiä musiikkiopistoja.
Musiikkiopiston opettajan koulutuspolku on pitkä. Ammattiopintoja edeltää aina lapsena aloitettu soittoharrastus. Opettajia koulutetaan Taideyliopistossa ja ammattikorkeakouluissa. Musiikkiopiston opettajan työnkuvan runko on pääasiassa instrumenttiopetus, musiikin hahmotusaineiden opetus tai musiikkileikkikouluopetus. Oman perustehtävän lisäksi opettajan tehtäviin voidaan sisällyttää esimerkiksi orkesterin- tai kuoronjohtoa, kamarimusiikin opetusta, säestystä, sävellyksen ja improvisoinnin opetusta, vapaan säestyksen opetusta, musiikkiteknologian opetusta ym., mikäli opettajan kanssa niin sovitaan. Musiikkiopistojen opetussuunnitelmat ja toimintakulttuurit ovat erilaisia, joten opettajien työnkuvatkin eri kombinaatioineen ovat monenlaisia.
Musiikkiopistojen opettajat ovat opv-työajassa. Viikottainen opetusvelvollisuus on 23-24 tuntia riippuen koulutustaustasta ja työehtosopimuksesta. OVTES ja Sivistan sopimus eroavat hiukan toisistaan. Lisäksi vuotuiseen työvelvoitteeseen kuuluu 90 tuntia muuta työtä.
Musiikkiopistojen opetustarjonta pyritään pitämään mahdollisimman laajana. Harrastaa voi niin kanteleen, fagotin tai sähkökitaran soittoa. Kaikki soittimet eivät kuitenkaan ole yhtä suosittuja, joten virkoja ja toimia riittää vain suosituimpien instrumenttien opettajille. Niinpä tuntiopettajien määrä musiikkiopistoissa on suuri. Tyypillistä on, että tuntiopettaja itsensä (ja perheensä) elättääkseen opettaa useammassa pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan alueen oppilaitoksessa sekä lisäksi keikkailee muusikkona. Tulevaisuus on jatkuvasti epävarma, tuntimäärät saattavat vaihdella kesken lukukauden.
Musiikkiopiston soitonopetus on henkilökohtaista opetusta. Olen yleensä oppilaan kanssa kahden kesken, poikkeuksina ryhmätunnit tai ihan nuorimmilla lapsilla äiti tai isä on mukana tunnilla. Oppilaan suhde soitonopettajaan on pitkäaikainen, jopa eskarilaisesta ylioppilaaseen. Tämä on mielestäni yksi ammattini hienoimpia asioita, saan olla se läheinen ihminen, johon lapsi tai nuori voi luottaa. Joskus koen olevani se ”äidistä seuraava”.
Mutta on tässä ammatissa muitakin hienoja asioita, nimittäin se MUSIIKKI!
Tuire Arpalahti, viulunsoiton opettaja