Metalliopen digiloikka
Se kävi äkkiä, kun siirryttiin lähiopetuksesta etäopetukseen. Ja bittiäkään ei ollut verkko-opiskelualustalla.
Koronakeväänä tuli työnantajalta tiistaina tieto, että seuraavasta maanantaista eteenpäin opetus tapahtuu etänä ja etätyöpisteestä. Pari päivää annettiin loppuviikosta aikaa toteutuksen suunnitteluun ja valmisteluun. Taudin pelko oli niin suuri, että työpisteestä ei saanut edes kynää käydä hakemassa, jos ei siihen anonut esimieheltä lupaa ja kertonut, milloin manööveri oli tarkoitus toteuttaa.
Itselläni oli etäopetettavanani oman toimipaikkani koneistukseen suuntautuneet opiskelijat. Yhteishaun kautta tulleet ykköset, kakkoset ja kolmoset sekä kymmenkunta jatkuvan haun kautta tullutta ns. ”aikuisopiskelijaa”.
Saimme osastollamme toteuttaa etäopetusta opettajan oman harkinnan mukaisesti. Omalta kohdaltani se tarkoitti lähinnä verkko-opiskelua. Kun bittiäkään ei itslearnigissa opiskeltavaa ollut, meni ensimmäiset viikot verkko-opiskelualustaa rakentaessa ja palautettuja etäopiskelutehtäviä tarkastellessa. Toki erilaiset opettajan tehtävät, kuten Wilmat, piti hoitaa siinä sivussa. Ja piti oppia myös etäkokoustyökaluja. Meillä se oli lähinnä Teams. Ja niitä Teams-palavereja, infoja ja sisäisiä koulutuksia sitten kyllä riittikin vähän joka päivälle yksi tai useampi.
Verkko-opiskelualustan rakentaminen nollasta osoittautui varsin työlääksi tehtäväksi. Jo itse alustan toimintojen oppiminen ja ymmärtäminen tapahtui enemmän ja vähemmän kantapään kautta. Alussa olin päivän pari opiskelijoitani edellä opiskeluaineistoissa ja tehtävissä. Kovasti piti tietokoneella tekstiä tuottaa. Kansalaiskoulun kauppalinjalla hankittu kymmensormijärjestelmä oli vielä onneksi lihasmuistissa. Haasteeksi osoittautui kelvollisen etäopiskeltavan aineiston löytäminen ja tekijänoikeuskysymykset. Minulla oli mielestäni aiheeseen kuin aiheeseen PowerPoint-aineisto, mutta kun ne oli laadittu pääosin oppikirjoista kasaamalla. Niitä ei mielestäni voinut laittaa jakoon. Onneksi kuitenkin löytyi käyttökelpoista julkistakin ainestoa, jotka vähän muokattuna ja siistittynä pystyi käyttämään. Oli erilaisia EU-rahalla projektien kautta tuotettuja materiaaleja, jne. Toki osa omista materiaaleistanikin oli mielestäni julkaisukelpoisia. Ei tarvinnut kirjallisia materiaaleja ihan alusta lähteä tuottamaan. Koneistusalan käytännön työsisältöihin löytyi opiskeltavaa sisältöä myös Youtubesta varsin mukavasti. Osa käyttämästäni videoaineistosta oli tosin englannnin kielistä. Meidän oppilaitoksessahan opetuskieli on suomi.
Kun etumatkani opiskelijoihin kasvoi, pystyi työpäiviin ottamaan jo Teamsin kautta ohjaus-sessioita sekä erilaisia luentotyyppisiä opetus ja demosessioita. Demosessioita lähinnä CAD/CAM-ohjelmointiin liittyen.
Innostuin kevään, kesän ja syksyn aikana tuottamaan verkko-opiskelualustalleni myös omia videoitani CNC-ohjelmointiin liittyen (käsin ohjelmointiin ja CAD/CAM-ohjelmointiin). Tuotin videoita parisen kymmentä. Työläintä hommassa oli videoiden tekstittäminen. EU-normit kun sen vaatii.
Opiskelijoiden osallistuminen etäopiskeluun oli hyvin vaihtelevaa. Osa opiskelijoista osallistui säännöllisesti Teams-ohjaustapaamisiin ja kontaktiopetukseen sekä suoritti säntillisesti annetut etäopiskelutehtävät ja osa opiskelijoista otti etäopiskeluajan lomana. Etenkin keväällä valmistuvat ”kaiken jo opiskelleet ja oppineet” kolmasluokkalaiset loistivat etäopinnoistani poissaolollaan. Samoin heikolla suomen kielen taidolla varustetut maahanmuuttajataustaiset opiskelijani olivat etäopinnoissaan heikoilla.
Metallialan ammattien opiskelu on kuitenkin normioloissa hyvin käytäntöpainotteista, jossa oppiminen hyvin pitkälti tapahtuu käytännön harjoitteiden kautta ”konstruktiivisesti”. Ja nyt opiskelu muuttuikin lähinnä tietopuoliseksi.
Etäopetus oli kohdaltani hyvin pitkälle ammattiin liittyvien tietopuolisten sisältöjen opiskelua. Opinnot eivät kevään parin kuukauden etäopiskelujakson aikana todennäköisesti yhdelläkään opiskelijallani edenneet yhtä joutuisasti, kun ne olisivat edenneet lähiopiskelussa. Ja siinä kahdessa kuukaudessa tuli varmasti käytyä valtaosa opiskelijoideni kolmen vuoden tietopuolisten opintojen sisällöistä ammatillisissa tutkinnon osien osalta. Tosin, kuin siitä aineistosta oli vähän pulaa, tuli annettua opiskeltavaksi myös sellaisia sisältöjä, jotka normiarjessa olisivat jääneet vähemmälle huomiolle.
Nyt kun tuo verkko-opiskelualustani on ammatin sisältöjen puolesta varsin kattavasti rakennettu, on hyvä puoli siinä, että se jää hyödynnettäväksi myös lähiopiskeluun opiskelijoille tiedon lähteeksi. Nyt on esimerkiksi mahdollista opiskelijaa ohjeistaa, että siitä on video itsissä.
Verkko-opiskelu ja alustan hyödyntäminen jäänee pyörimään ammatillisiin tutkinnon osiin tavalla tai toisella osana opiskelijoideni opintoja tästä eteenpäin.
Koen, että tämä etä/verkko-opiskelu on merkittävin muutos opetustyössäni 30 vuoteen.
Onko se hyvä vai paha. Sen historia tullee osoittamaan.
Panu Pesonen
koneistusalan kouluttaja