Blogi

Työn imua

Maanantai 23.9.2019 - Jari Salminen

Työn imua


Kannattaako töihin lähteä? 10 000 vuotta sitten esi-isämme keräsivät kuulemma juuria kaksi tuntia päivässä, söivät ne ja loppuaika vuorokaudesta oli vapaata. Me käymme kolmasosan vuorokaudesta töissä ja sitä ennen olemme käyttäneet 10-25 vuotta elämästämme kouluttautumiseen, jotta onnistuisimme selviytymään työelämässä ja arjessa. Onko jotain pielessä ja eivätkö kehityksen portaat nostakaan ihmistä ylöspäin, kuten kehityksen portaat kuvissa kuvataan?


Harva tekee työtään yhdestä ainoasta syystä. Yleensä vastaamme työn syyksi rahan ja elannon, jonka työ antaa. Kenelläpä olisi varaa käyttää päivän tehokkain aika ilmaiseen talkootyöhön eli vastikkeelle on tarvetta. Työelämä tuo usein mukanaan työkavereita ja oman sosiaalisen elämänsä työjuttuineen. Työelämän ulkopuolelle jääminen taas lisää syrjäytymistä ja ulkopuolelle jäämistä koko yhteiskunnasta. Työ antaa usein aivoille haastetta ja parhaimmillaan toimii mielemme virkistäjänä. Positiivinen palaute sekä onnistumiset työssä taas palkitsevat ja hellivät itsetuntoamme ja fyysinen rasitus oikein mitoitettuna ylläpitää kuntoa parantaen samalla unen laatua. Elinikäinen oppiminen kertoo sen, että työ tekijäänsä opettaa vielä tänäänkin, mutta nykyisin kantapään kautta oppimista rikastutetaan laadukkailla koulutuksilla. Ja voihan työ olla pelkästään mukavaa, kun sää, oma mielentila ja tehtävät muodostavat ajoittain täydellisen päivän. Miksi nykyisin on jotenkin noloa kehua työtä ääneen? 


Parasta on, jos voi kokea omalla työllään olevan merkitys. Silloin edellä mainitut työn positiiviset vaikutukset moninkertaistuvat ja samalla mahdolliset haittavaikutukset muuttuvat pienemmiksi tai katoavat olemattomiin. Tai ainakin kuormituksen tunne voi työn imussa kadota kokonaan. Työn merkitystä ei mielestäni ole huomioitu riittävästi keskusteluissa, joissa työelämän laatua yritetään kehittää. 


Kaikkea työstä saatavilla olevaa hyvää on ehkä mahdotonta saavuttaa ja sokea työn imu saattaa vauhdittaa uupumista, jos ei vauhdin hurmassa huomaa työn negatiivisia vaikutuksia. Tässä kohdassa työn merkitys voi vaikuttaa negatiivisesti, jos työntekijä kantaa vastuuta tai kokee työnsä merkityksen korvaamattomaksi. Lähestymme työn vaikutusten toista ääripäätä ja työuupumisen syitä. Niitäkään ei pidä kieltää työn vaikutuksista.


Työn ei tarvitse aina olla mukavaa, mutta esimies voi edistää valtavasti juuri työn positiivisia vaikutuksia. Pelkästään merkityksen korostaminen nostaa tuloksellisuutta varmasti. Työolojen ja -turvallisuuden parantaminen, mielellään osallistavasti, tuo ja luo työpaikalle sosiaalisen parannuksen, joka heijastuu todennäköisesti ainakin poissaoloihin. Esimies voi läsnäolollaan, havainnoillaan ja työjärjestelyin myös ehkäistä mahdollista alkavaa uupumista. 


Kaikesta edellä mainitusta huolimatta tai johtuen, olen alkanut toivottamaan työkavereilleni työn imua. Vaikka kuinka pyörittelen työn historiaa ja merkitystä päässäni, en voi olla näkemättä lukemattomia kehitysaskelia työelämän ja työturvallisuuden osalta. Työelämä paranee silmissäni koko ajan huolimatta niistä kaikista puutteista ja virheistä, joita vielä on olemassa. Työn tulokset ovat taas tehneet maailmasta paljon mukavamman paikan viettää vapaa-aikaa kuin 10 000 vuotta sitten. En kadehdi esi-isieni “työelämää”, en edes oman isäni.


Työn imua kaikille.

 #flow #työhyvinvointi


Jari Salminen

JUKO-pääluottamusmies

Jarinblogisyys19.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #flow #työhyvinvointi