Blogi

Alueyhdistyspuheenvuoro

Share |

Keskiviikko 15.5.2019 - Tuomo Suihkonen


Arvoisat OAJ:n puheenjohtaja, valtuuston puheenjohtajisto, hallitus ja valtuustokollegat

 

Ajan aallokossa seisoo uusmaalainen kansa;

vapauden tunto sykkii lasten veressä,

valppahana vainon torjuu, oikeus turvanansa. Laulun sanat ovat yhä ajankohtaisia.

 

Tänä keväänä Suvivirren jälkeen eräs nelikymppinen kokenut ope on töissä viimeistä päivää.  Hän on työssään väsynyt ja näköalaton. Ope on pitänyt työstään ja hakeutunut kutsumuksesta alalle . Raskas työ hyvin heterogeenisessä ja oppilasmäärältään isossa luokassa, jossa on useita tehostetun ja erityisen tuen oppilaita, on lopullisesti uuvuttanut hänet. Hän haluaa työn, jossa työajan voi rajata, palkka on kohdallaan ja perheellekin jää aikaa.

 

Nyt tilanne on opettajille kuormittava. Opettajien työaika on viime vuosina paisunut kohtuuttomasti. Oppilaitoksissa kärsitään sisäilmaongelmista ja erityislasten tukitoimet ja yhteistyötahojen tapaaminen lisäävät viikoittaista työmäärää. Miten korvataan ylimääräinen työ? Miten huolehditaan siitä, että opettajan työmäärä ei kasva kohtuuttomaksi? Miten opettajan työssä jaksaminen turvataan? 

Uskomme, että opettajan työhyvinvointiin ja jaksamiseen voidaan vaikuttaa rajaamalla opettajan työhön käyttämää aikaa eli antamalla opettajalle enemmän aikaa palautua työnsä fyysisestä ja ennen kaikkea henkisestä kuormasta.  Opettajan työhön liittyvää ys-aikaa tulee suunnitella ja sitä tulee myös voida seurata yhä tarkemmin. Samalla, kun  vuosityöaikakokeiluja seurataan ja niihin osallistuvilta kerätään tietoa ja pyritään vaikuttamaan suotuisasti kokeiluun osallistuvien palkkakehitykseen, tulee myös keskittää huomiota muiden opettajien jaksamisen turvaamiseen ja työajan seuraamiseen ja rajaamiseen. Vipu on yksi apuväline siihen, mutta lisäksi OAJ:n tulee tukea alue- ja paikallistason edunvalvontaa kouluttamalla luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja työssäjaksamisen erilliskysymyksiin. Myös jäsenille tulee jakaa tietoa työajan rajaamisesta. Opettajat tarvitsevat  tukea siihen, etteivät he aja itseään arvokkaassa työssään loppuun.

Viime vuosina on tapahtunut paljon muutoksia kasvatuksen ja opetuksen alalla. Isoja, massiivisia oppilaitoksia rakennetaan ja samalla niiden hallintoa ja johtamista keskitetään. Työpaikoilla vallitsee monin paikoin johtajuusvaje. Esim. armeijassa 8 miehen ryhmää johti aina ryhmänjohtaja, jolloin mahdollistui vuorovaikutus alaisten ja esimiehen välillä. Onko meillä tätä nykyä oppilaitoksissa, kouluissa ja päiväkodeissa esimiehiä, joilla on aikaa alaisilleen, onko aikaa kohtaamisiin alaisten ja esimiesten, oppilaiden ja opettajien, opettajien ja huoltajien välillä? Monesti asiat kärjistyvät, kun ei ole aikaa saada sanotuksi, aikaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, aikaa etsiä ongelmaan ratkaisu.

 

Arvoisat kuulijat

Nyt OAJ:llä on mahdollisuus vaikuttaa tulevaan maan hallitukseen niin,  että korkeasti koulutettujen opettajien pysyminen alalla turvataan ja etsitään aidosti ratkaisuja  heidän työnsä

näkyväksi tekemiseen ja ennen kaikkea työajan ja työn sisällön rajaamiseen niin, että opettajien pedagoginen osaaminen  tulee tämän tärkeän sivistystyön keskiöön. Samalla koulutyön pedagogiseen johtamiseen on panostettava. Esimiehiä ja johtajia täytyy kouluttaa ja mahdollistaa heidän alaisilleen enemmän kokemusta siitä, että esimies on läsnä ja tällä on aikaa hallinnollisten tehtävien ohella kohdata alaisiaan muutenkin kuin virallisissa kehityskeskusteluissa. OAJ on esittänyt ratkaisuksi opetusryhmien rajaamiseen opettajamitoitusta, pitäisikö nyt myös esittää rehtorimitoitusta?

Yksi konkreettinen keino opettajan työn sisällön parantamiseen ja työn mielekkääksi kokemiseen on opettajien täydennyskoulutus. Kuinka monesti tilanne on se, että opettajat käyvät koulutukset, joissa sisältö on etukäteen laadittu ja kaikille sama? Kuinka moni  pääsee vaikuttamaan koulutuksen sisältöihin tai rakentamaan omaa elinikäisen oppimisen polkuaan, jonka keskiössä olisi suunnitelmallinen täydennyskoulutus. Olemme tehneet valtuustoaloitteen opettajien täydennyskoulutuksen kehittämiseksi niin, että opettajien valinnanmahdollisuutta omaan täydennyskoulutukseensa lisätään, rakennetaan kestävämpiä koulutusrakenteita ja koulutuspolkuja ja tarjotaan opettajille mahdollisuus kouluttautua työajalla.

Työnantajat tulisi saada ymmärtämään, mikä merkitys opettajilla varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle on yleissivistyksen turvaajina koko tällä laajalla kasvatuksen ja opetuksen kentällä. Opettajuuden arvostus lähtee meistä itsestämme. Sen soisi kuitenkin näkyvän niissä konkreettisissa toimenpiteissä, joilla työnantajamme voi osoittaa arvostavansa meitä. OAJ on järjestönä keulakuva. Sen purjeen alla vain ja ainoastaan yhtenäisenä joukkona voimme auttaa yksittäistä riviopettajaa pysymään alalla  ja jatkamaan työssä, jossa sivistysvaltion tulevaisuudentekijöitä kasvatetaan. Kenties  silloin tuo yksittäinen ope voi  uusmaalaisten laulun sanoin uudelleen lausua: “Täällä kukkaan puhkeapi tiede, taidekin.”

Teemat/avainsanat: Opettajien työssä jaksaminen, työn rajaaminen, johtaminen, täydennyskoulutus, opetajuuden arvostus

Miten OAJ voi auttaa opettajia jaksamaan työssään?

 

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini