Blogi

Olisiko ampumahiihdon valmennuksesta hyötyä opettajien henkiselle hyvinvoinnille?

Share |

Lauantai 6.4.2019 - Jari Salminen


Pääsin alueyhdistyksen yhteistoiminnan koulutuspäivässä seuraamaan Riikka Korpisen erinomaista näkökulmaa ja tarinaa opettajan uupumisesta ja kuinka raskaasta kokemuksesta voi myös palata onnistuneesti työelämään. “Jos opettaja ei ole onnellinen, niin kukaan ei ole onnellinen.” Tälle väittämälle löytyi esityksessä myös tieteellistä näyttöä.


Uupumisen kaari oli esitellyssä yksittäistapauksessa tyypillisen pitkä. Ensimmäisistä itse havaitsemista merkeistä meni melkein kymmenen vuotta lopulliseen romahtamiseen. Tähän aikaan mahtui lukematon määrä erilaisia keinoja, joilla opettaja pyrki ratkaisemaan itse kuormittumistaan ja löytämään vaihtoehtoja, ettei kaikki olisi päätynyt siten kuten kuitenkin päättyi. Opettaja on kekseliäs luovija, jota työ varmasti vielä kouliinnuttaa entisestään, kun hän yrittää keksiä arjen ratkaisuja oppilaiden erilaisiin ongelmiin päivittäin.


Minun silmään tämän yksittäistapauksen uupumisen tekijöistä nousivat hälinä ja koulun rakennus- ja yhdistämisprosessit. Näistä väittäisin kärsivän suuren osan opettajista tälläkin hetkellä ja molemmille olisi helposti tehtävissä parannuksia, jos tahtoa löytyy. Meteli on kollegion yhteinen asia, johon koko henkilöstön on sitouduttava vakavasti. Tarvittaessa työsuojelu on pyydettävä mukaan. Koulun muutosprosessit edellyttävät taas johtamisresurssia. Jos rehtorin pitää johtaa normaalien töiden lisäksi muutostyö, joka itsessään olisi yhden henkilön työtaakka, on ennuste kaikkien työhyvinvointiin huono.


Eniten minun mieleeni painui kuitenkin esityksessä kohta, jossa opettaja kertoi miettivänsä kuinka jaksaisi syyslomaan ja sitten huomasi miettivänsä kuinka jaksaisi joululomaan ja heti loman jälkeen, että miten jaksaisi hiihtolomaan... Ja lopussa hän odotti kesälomaa, jolloin olisi aikaa palautua. Huolissaan hän oli vasta kun palautuminen työvuodesta tapahtui juhannuksen jälkeen. Ja romahdus eskaloitui tietysti siten, kun seuraavan vuoden asiat alkoivat painamaan ennen kuin palautuminen tai mieluummin toipuminen edellisestä vuodesta oli valmis.

Tuona hetkenä näin silmissäni opettajan työvuoden henkisenä ampumahiihtokilpailuna, jossa vedetään arkea limiitillä niin, että aina ampumapaikoilla palaudutaan salamannopeasti hetkeksi ja sitten taas painetaan täysillä suunnaten ajatukset kohti seuraavaa ammuntaa. Eihän sen tarkoitus ole näin olla! Opetustyö ei ole ampumahiihtokilpailuja.


Jos sinä koet yllä olevan jotenkin tutunoloiseksi, älä odota kymmentä vuotta. Muutos on tekoja oli seuraamani esityksen suurin opetus. Näitä tekoja on hyvä aloittaa esim. itsestä, opettajakollegiossa, paikallisyhdistyksessä, työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen kanssa. Edunvalvonta on tärkeää ja 2019 opettajien työhyvinvointi on nostettu yhdeksi vuoden teemoista Opetusalan ammattijärjestön tavoitteissa.


Jari Salminen

Oaj Uusimaan alueasiamies

@JariSalminen1

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini