Blogi

Syyskokouksen CV

Perjantai 30.11.2018 klo 10:20 - Jari Salminen


Oaj UUsimaan alueyhdistyksen sääntömääräinen syyskokous pidettiin eilen 29.11. Keravalla. Etukäteen tiedettiin jo, että edessä on puheenjohtajavaali. Markku Tikkanen ei enää asettunut ehdolle oltuaan puheenjohtajana kahdeksan vuotta aina alueyhdistyksen perustamisesta 2011 saakka.


Tunteet olivat mukana sekä väistyvällä puheenjohtajalla että yleisöllä ja kyllä siinä edunvalvonnan elämäntyöoscaria jaettiin isosti ja sydämellä, kuten Antti Honkanen asian Tuusulasta ilmaisi. Ja sydämenpalolla Markku kertoi yhdistystä johtaneensa, kun on pyrkinyt yhdistämään porukkaa eri opettajaryhmistä yhteisen opettajuuden alle. Kestävän johtajuuden mukaisesti hän lupasi myös perehdyttää seuraavan puheenjohtajan tehtäviinsä.

syyskokousM.jpg

Ukulissut ( https://www.facebook.com/ukulissut/ ) viihdyttivät noin 70 paikalle saapunutta ja ajankohtaiset alueyhdisytyksen kyselyt ja niiden tulokset esiteltiin pikavauhtia kokousväelle. Ennen sääntömääräisen kokouksen alkamista, Markku ja alueasiamies kutsuivat puheenjohtajaehdokkaat lavalle esittäytymään ja yleisön tentattavaksi. Jännitys kasvoi mutta jo esittelypuheenvuoroissa kävi esille, että alueyhdistys tulee saamaan hyvän puheenjohtajan. Yleisön kysymyksistä jäikin mieleen se, jossa ehdokkaita pyydettiin nostamaan esille toistensa vahvuuksia - eikö tämä ole yksi puheenjohtajan taidoista.


Alueasiamiehenä ja puheenjohtajan työparina olen oppinut Markulta paljon. Puheenjohtajuus on taitolaji, jossa näkyvä työ on yllättävän pieni osa kokonaisuutta. Sen sijaan toisten vahvuuksien löytäminen ja kannustaminen luovat yhteisöllisyyttä, joka kantaa. Se on osa sitä näkymätöntä taustatyötä, jota puheenjohtajan täytyy osata. Osaaminen puheenjohtajuudessa taas luo turvallisuutta yhteisöön vahvistaen sitä sisältä.


Oaj Uusimaa tuntui eilen vahvalle yhteisölle, jossa käytiin hieno puheenjohtajakisa. Uusi puheenjohtajamme Tuomo Suihkonen pääsi heti perehtymään luvatun mukaan ja onnitteli ruusuin uutta hallitusta kaudelle 2019-2020. Kun häntä pyydettiin ytimekkäästi kuvaamaan omia vahvuuksiaan, Tuomo vastasi olevansa kuuntelija.

Onnea Tuomo ja olkaa yhteyksissä.

syyskokousT.jpg


Onnea myös OAJ Uusimaan hallitus 2019-2020



Varhaiskasvatus (LTOL)

Riitta-Kaisa Kosonen, Sipoon py Varajäsen: Päivi Koistinen-Karppinen, Porvoon py

Leena Roos, Tuusopy, Varajäsen: Kati Sadinmäki, OAJ Hyvinkää

Virve Virta, Lohjan py, Varajäsen: Hanna Viitaniemi-Levola, Lohjan py

OAO

Tuire Arpalahti, SMOL, Varajäsen: Mona Savinainen, Porvoo

Kari Hämäläinen, Hyria Varajäsen: Lilja Holster, Hyria

Tellervo Hiirikoski, Luksia Varajäsen: Ville Pesonen, Pohjois-Uudenmaan Aikuisopettajat ry.

Jari Hourula, Keuda Varajäsen: Vappu Heikkinen, Axxell


YSI

Kirsi Contursi OAJ Hyvinkää Varajäsen: Kalle Häkkänen, OAJ Hyvinkää

Lea Hirvasniemi-Haverinen, Nurmijärven py Varajäsen: Mikko Niiniluoto, Nurmijärven py

Antti Honkanen, TuusOPY, Varajäsen: Katja Mäkinen, TuusOPY

Yrjö Kangas, Vihdin opettajat, Varajäsen: Pirjo Leväniemi, Vihdin opettajat

Leena Lehtimäki , Keravan opetusalan py, Varajäsen: Ilkka Miettinen, Keravan opetusalan py

Sebastian Lindqvist, FSL, Varajäsen: Alexander Smeds, FSL

Janne Louhi, Lohjan py, Varajäsen: Ulla Hyttinen, Lohjan py

Minna Mouhu, Sipoon py, Varajäsen: Ilkka Sahlberg, Kirkkonummen py 

Paula Pulkkinen, Porvoon py, Varajäsen: Leena Aaltonen, Porvoon py

Sirpa Tikkanen, Askolan-Pukkilan py, Varajäsen: Voitto Jäppinen, VIhdin opettajat

Eva-Stina Törnroos, Sipoon py, Varajäsen: Maisa Niemiaho, Sipoon py



syyskokousH.png

Jari Salminen

OAJ Uusimaan alueasiamies

@JariSalminen1

1 kommentti .

Tosielämän opettajuus

Maanantai 26.11.2018 klo 20:29 - Eva-Stina Törnroos

Traditioksi on jo muodostunut, että Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijat kutsuvat meitä työelämässä olevia luokanopettajia Tosielämän opettajuus-nimiseen opiskelijailtaan. Ja todellakin, kyllähän tämä opettajan työ varsinaista tositv:tä on.

Digitaalisuus koulussa, lastensuojelu ja kiusaaminen olivat illan kolme teemaa. Kaikki isoja, kokonaisten seminaaripäivien aiheita. Opiskelijat olivat kirjoittaneet aiheisiin liittyviä kysymyksiä lapuille ja neljä tosielämän opettajaa vastaili ja keskusteli kysymysten pohjalta, omiin kokemuksiinsa nojaten.

Kysymykset olivat käytännönläheisiä ja tietyssä hellyttävyydessäänkin ne kertoivat asioista, joihin opettajankoulutus ei nykyisellään pysty vastaamaan. Asioista, joihin nuori opettaja voi törmätä ensimmäisenä sijaisuuspäivänään tai uupua ensimmäisinä virkavuosinaan.

Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että jokin tv-kanava tuottaisi sarjan ”Opettajat”, samaan tapaan kuin suositut ”Poliisit” tai ”Kandit”. Kuvausryhmä seuraa aamulla koulun ovella, kun viimeiset opettajat kiiruhtavat juosten kellon jo soidessa. Tunnit alkavat, poissaolot ja myöhästyneet kirjataan Wilmaan, opetus alkaa talon eri puolilla eri tavoin, työ keskeytyy kymmenistä eri syistä. Välitunnit ja ruokailu rytmittävät päivää. Paljon on kuitenkin sellaista, mitä ei voisi näyttää: riidat, tappelut, kinat, kiusaaminen ja niiden selvittely. Lasten pahoinvointi, oppilashuolto, yhteydet sosiaalitoimeen ja poliisiin, ovat kaikki salassa pidettävää. Opettajien uupuminen, toimimattomat työyhteisöt, puutteellinen esimiestyö, kurjat tilat, huolen ja avuttomuuden tunne lasten psyykkisen pahoinvoinnin äärellä. Ei varmaan voisi tv:ssä sitäkään kertoa, että koulujen digitaalisissa välineissä ja käytettävissä olevissa materiaaleissa on valtavasti eroja, samoin koulutuksessa ja osaamisessa.

Opiskelijoiden tekemät kysymykset, voiko lastensuojeluilmoituksen tekemisestä koitua haittaa opettajalle, millaisia digitaaliset oppimateriaalit ovat tai kiusaavatko opettajat toisiaan, olivat  hyviä ja oikeutettuja. Samalla ne kertoivat teemoista, joita todellakin olisi syytä käsitellä opinnoissa ja ennen muuta perehdytyksessä, kun sijainen tai uusi viranhaltija tulee kouluun. Moneen asiaan löytyy ohje tai suunnitelma, nämä paperit pitää saada elämään.


Eva-Stina Törnroos

varapuheenjohtaja OAJ Uusimaa ja Suomen luokanopettajat ry

#opettajankoulutus #digitaalisuus #nuoriopettaja #työhyvinvointi #kiusaaminen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opettajankoulutus, työhyvinvointi

Mikä on kouluruokailun tulevaisuus?

Perjantai 5.10.2018 klo 8:40 - Jari Salminen

Yle svenska julkaisi aika tylyn tilaston kouluruokailusta 28.9. https://bit.ly/2N9Y709 Sen mukaan kaksikielisissä kunnissa iso osa oppilaista jättää ainakin kerran viikossa ilmaisen kouluruokailun väliin. Pahimmat kunnat ylsivät yli 40% Lähteenä oli THL:n  70000 lapselle teettämä kouluterveyskysely. Suomenkielinen yle.fi pisti vielä pahemmaksi koko Suomen tilastoilla 4.10. https://bit.ly/2OBBgiT  Jossain pitäisi hälytyskellojen soida, sillä ruokailulla on yhteys oppimistuloksiin. Kouluruoka on myös terveellistä ja saattaa olla joillekin päivän ainut terveellinen lämmin ateria.


Mistä tämä ilmiö johtuu?


Varsinkin suuremmilla paikkakunnilla kilpailevaa tarjontaa on paljon. Kun itse olin yläasteella Oulussa, niin kävimme jälki-istunnon uhallakin hakemassa herkkumunkkeja läheisestä leipomosta. Tänään keskustan koulujen läheltä löytyvät hampurilaisketjut, kebabbilat, pizzeriat ja lounasruokalat ja näiden lisäksi ruokakaupat, kioskit ja ehkä vielä se leipomo…


Tämän päivän nuorilla on enemmän rahaa käytettävissä kuin ennen, jolloin lounaasta voidaan maksaa. Vanhemmilla ei taas välttämättä ole tietoa, että ilmaisen kouluruokailun sijaan energiaa on haettu hyppytunnilla kokiksesta ja karkkipussista.


Kolmas syy on epävarma. Talouden tehostamisessa myös kouluruoka on joutunut syyniin. Näissä monitoimileikkureissa on voinut annoshinnan lisäksi myös laatu laskea? Tämä taas heijastuisi helposti kahden ensimmäisen kohdan kasvuna? Mene ja tiedä, ovathan kouluruokalat kokeneet samaan aikaan positiivisen muutoksen oppilasravintoloiksi. Mutta ei se auta, jos ruoka ei ole hyvää, kilpailijana on monikansallinen brändituote ja lisäksi lapsella on aika ja mahdollisuus.


Miten sinä olisit valinnut lapsena?


Neljäs huolestuttava seikka tuli esiin keskustellessani aiheesta opettajien kanssa. Myös osa opettajista on hylkäämässä kouluruokailun. Tällä jos jollakin on vaikutusta lapsiin ja heidän mielikuviin kouluruokailusta. Työnantaja ei sinänsä voi pakottaa opettajia ruokailemaan koulussa, mutta omilla toimillaan se voi kyllä myötävaikuttaa asiaan molempiin suuntiin. Eikä se silti auta, jos ruoka ei ole hyvää.


Jari Salminen

@JariSalminen1

Oaj Uudenmaan alueasiamies


jarisagrapieni80.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kouluruoka

Aikuiskoulutus on pelastettava

Keskiviikko 3.10.2018 klo 11:55 - Maarit Rahkola

”Aikuisopiskelussa sanoista tekoihin” otsikoi Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan 31.7.2018.

Koulutus pelastaa, kun yritetään vähentää työttömyyttä, estetään syrjäytymistä ja tuotetaan osaavaa työvoimaa. Mutta kuka pelastaa aikuiskoulutuksen?

 

Tämän vuoden alusta poistui laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta.  Aikuiskoulutuksen alasajo on ollut pitkäjänteistä: rahoitusleikkaukset ovat jatkuneet vuosia ja ammatillisen koulutuksen reformi on ajanut koulutuksen järjestäjät ahtaalle.

 

Uusi rahoitusjärjestelmä suosii ammatillisia perustutkintoja, jotka on tarkoitettu työelämään tuleville nuorille. Aikuisille suunnatut, nopeammin työelämään valmistavat ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ovat koulutuksen järjestäjille taloudellisesti kannattamattomia ja siksi niiden tarjontaa on supistettu.

 

Osaavasta työvoimasta on monilla aloilla kova pula. Koulutuksen kautta ei työntekijöitä saada, sillä perustutkinnot eivät aikuisia houkuttele, eikä työssä olevan väestön kouluttamiseen ole riittäviä kannusteita.  Maahanmuuttajilla puutteellinen kielitaito on usein este tutkinnon suorittamiselle.

 

Yleissivistyksen sekä ymmärtävän luku- ja kirjoitustaidon puute alkaa näkyä jo työelämässä - hymiöt eivät riitä työelämäviestintään. Aikuisten perustaitoja voidaan vahvistaa kansan- ja kansalaisopistoissa, jotka kehittävät sekä työttömien että työssä käyvän väestön osaamista ja hyvinvointia. Opistojen rahoituksen vähentäminen on kuitenkin vaarantanut arvostetun omaehtoisen koulutuksen järjestelmän.

 

Vaikka ammatillinen aikuiskoulutus poistui laista, aikuisopiskelijat eivät ole kadonneet: ammatinvaihtajat, täydennyskoulutusta hakevat, maahanmuuttajat, harrastajat – kaikki tarvitsevat aikuispedagogiikkaa ja mahdollisuuden opiskella muiden aikuisten kanssa.  

Poliitikkojen ja vaikuttajien puheissa on jo väläytelty erilaisia aikuiskoulutuksen kannustimia. Tällä kertaa lupausten on pidettävä ja ainutlaatuinen aikuiskoulutusjärjestelmä pelastettava.

 

Maarit Rahkola

Aikuisopettajien liiton AKOL ry:n puheenjohtaja

 maarit1pieni.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aikuiskoulutus, ammatillinen koulutus

Oaj Uusimaan pikakyselyn tulokset ys-ajan suunnittelusta

Keskiviikko 19.9.2018 - Jari Salminen

Oaj Uusimaan pikakysely:

Onko ys-aika suunniteltu vuotuisena koulussanne?

Ajankohta 17.8.-14.9.2018

N = 41

Vastausvaihtoehdot

Vastauksia

Vastauksia yhteensä

kpl

Kyllä yhdessä henkilöstön kanssa

(7.3%)

Kyllä rehtorin toimesta

(70.7%)

Ei

(19.5%)

En ymmärrä kysymystä

(2.4%)


Oaj Uusimaan pikakyselyssä kysyttiin ajankohtaista asiaa opettajien ys-ajan suunnittelusta kouluissa. Vastauksien mukaan alle 10% on suunnitellut ys-ajan yhdessä henkilöstön kanssa.


Jos minä olisi suunnittelemassa kouluni ys-ajan resurssin käyttöä ja vastuussa siitä, en missään tilanteessa uskaltaisi ohittaa henkilöstöä. Kyseessä on resurssi ja sen järkevä hyödyntäminen. Opettajakunnassa on aina osaamista ja näkökulmia enemmän kuin yksittäisellä asiantuntijalla - olipa kyse kuinka hyvästä esimiehestä hyvänsä. Jos yksittäinen rehtori ajattelee muistavansa kaiken koulun toiminnasta, kuulostaa se minusta samalle kuin opettaja, joka väittää tietävänsä kaiken.


Toiminnan kannalta olisi järkevämpää suunnitella resurssin käyttöä yhdessä, jolloin se myös sitouttaa henkilöstöä paremmin ja herättää luottamusta palkkausjärjestelmään, kun tietää mistä palkkaa maksetaan. Hyvällä työaikajohtamisella on aina vaikutusta henkilöstön työhyvinvointiin. Muut suunnitteluvaihtoehdot sen sijaan herättävät helposti närää lukuvuoden aikana tavalla tai toisella. Tämä närä on aina pois työn tuloksellisuudesta, joka on asiantuntijatyön paras mittari. 

 



OVTES-sopimuksessa ys-aika vuotuisesti suunniteltuna on korkeintaan:


peruskoulussa 126 tuntia lukuvuodessa (OVTES, Osio B, Liite 1, 6a §)

lukiossa 50-107 tuntia lukuvuodessa (OVTES, Osio B, Liite 2, 2a §)

aikuislukiossa 45-94 tuntia lukuvuodessa (OVTES, Osio B, Liite 3, 3a §)


Voit seurata oman ys-aikasi kertymistä helposti www.oaj.fi jäsensivuilta löytyvällä VIPU-sovelluksella! Edellyttää kirjautumisen jäsensivuille.


Jari Salminen

Oaj Uusimaan alueasiamies

@Jarisalminen1

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ys-aika, OVTES, työaika

Farmarimersu vai marsufarmari?

Perjantai 14.9.2018 - Jari Salminen

“Opettajana osallistun uuden sukupolven kasvattamiseen, joka on inhimillisistä tehtävistä merkittävimpiä. Päämääräni on uudistaa ja välittää ihmiskunnan yhteistä tieto-, kulttuuri- ja osaamisvarantoa.”

Näin alkaa OAJ:n eettisen toimikunnan laatima opettajan vala. Sanat valavat uskoa opettajan roolin yksilöä laajempiin merkityksiin yhteiskunnissa. Mielestäni valan sisällöt ovat myös velvoittavia, jos haluaa tulla hyväksi opettajaksi.


Kuinka ison vastuun maailman tulevaisuudesta voi opettajien harteille asettaa? Hyvä opettaja ei välttämättä paranna yksin maailmaa, mutta hän ymmärtää esimerkkinä olemisen merkityksen ja opettajan roolimallin kyvyn moninkertaistaa vaikutukset tulevaan sukupolveen. Hyvä opettaja tiedostaa roolinsa välilliset vaikutukset ja kantaa sitä vastuullisesti.  Oppilaille, opiskelijoille ja työyhteisölleen opettaja on aina myös kasvattaja.


Henkilökohtaisien ratkaisujen ei välttämättä tarvitse olla mullistavia. Tekojen kokoa tärkeämpää on osallistua ja olla aktiivinen. Siten osallistaa myös lähimmäisiään ja samalla taistelee infotulvan tuomaa maailmantuskaan turtumusta vastaan. Kun eräs rehtori täytti aikanaan 50 vuotta, hän pyysi etteivät opettajat ostaisi hänelle Aalto-maljakkoja, kukkia, kävelykeppejä soittokellolla tai mitään muutakaan, mitä näihin perinteisiin siinä ajassa kuului. Hänellä oli jo kaikki mistä Leevi&Leevings lauloi Onnelliset-laulussaan ja sen sijaan hän toivoikin opettajien lahjoittavan köyhille marsuja. Tämä on yksi elinkeino köyhimpien keskuudessa Perussa.


En tiedä paraniko Perun köyhyys tämän koulun henkilökunnan lahjoittamin varoin? Mutta minun mieleni ainakin ilahtui kuullessani tarinan. Rehtori on mielestäni sisäistänyt opettajan mallin jo paljon ennen kuin se oli valaan kirjoitettu. Jos lasketaan yhteen kaikki ne tarinat, joissa opettaja on pelastanut yhden nuoren elämän, antanut toiselle oikean suunnan, lohduttanut kolmatta ja ollut työyhteisölleen aktiivinen osa, saa vastaavaa siirtovaikutusvoimaa etsiä. Ja päinvastoin. Marsufarmareiden ystävä olisi voinut yhtä hyvin pyytää rahaa auton hankintatililleen.


Jari Salminen

@JariSalminen1

salmisena_mini.png

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: opettajan vala, opettaja

Hyvän esimiehen ominaisuuksia

Keskiviikko 5.9.2018 klo 11:14 - Markku Tikkanen ja Jari Salminen

Olisiko sinussa ainesta esimieheksi? Jos löydät luonteestasi ainakin asiasanat #oikeudenmukaisuus, #tasapuolisuus, #luotettavuus, #sparraava, #kuuntelu, #mahdollistaa vaikuttamisen, #ystävällinen, #rauhallinen, #osaava, #suoraselkäisyys, #aitous, #rehellisyys, #osallistava, #palveleva, #pitää puolia, #delegoi, #vastuunkantaja, #avoimuus, #hallitsee sopimukset, #läsnäoleva, #kohtelee alaisia yksilöinä, #vie asiat eteenpäin, #kärsivällinen, #osaa palautteen antamisen ja ottamisen, #motivoiva, #välittävä, #innostava, #rohkea, #määrätietoinen, #aktiivinen, #organisointikykyinen, #tiedottava  ja olet terveellä itsetunnolla varustettu, niin sinulla on hyvät mahdollisuudet menestyä esimiestehtävissä.

Asiasanat on kasattu Oaj Uusimaan hallituksen jäseniltä. He ovat kaikki työoloihin orientoituneita ja varmasti arjessa tarkasti seuranneet esimiestyöskentelyä paikallisesti.

Vastauksissa toistuivat varovasti oikeudenmukaisuus, kuuntelutaidot ja osaaminen. Mutta enemmän huomiota herätti odotuksien suuri kirjo. Hallitus työskenteli pienissä ryhmissä, joten hypoteesi yhtenevistä vastauksista oli olemassa.

 Kaikki vastauksissa esitetyt odotukset ovat hyviä ja perusteltuja esimiestyössä menestymiselle, mutta niiden määrä ja kirjo yllätti näinkin pienellä otoksella. Onko tämän listan valossa esimiehen tehtävä houkutteleva vai pelottava? Voiko tavallinen ihminen enää selvitä siitä hyvin? Pienestä otoksesta huolimatta voidaan arvata, että johtamistyöltä ollaan tänään vaatimassa enemmän yksilöllisyyttä ja myös palveluhalua kuin aikaisemmin. Kekkosen aika on ohi.

 

Markku Tikkanen, Oaj Uusimaan puheenjohtaja

Jari Salminen, Oaj Uusimaan alueasiamies

1 kommentti . Avainsanat: johtaminen, esimies, työssä jaksaminen

Keski-Uusimaa -lehden juttu opettajien palkoista

Tiistai 4.9.2018 klo 11:08 - Meri Koskinen

Toimittaja Meri Koskisen juttu on julkaistu 12.8. Keski-Uusimaa -lehdessä:

Palkkaerot melko pieniä – kunnat rikastavat opettajan työtä muilla keinoilla

Kunnissa on erilaisia vetovoimatekijöitä, jotka kiinnostavat opettajia. Opettajille on tarjolla erilaisia lisätehtäviä ja vastuualueita, jotka lisäävät työn mielekkyyttä ja monipuolisuutta sekä nostavat palkkaa.

koskinen1.jpg

Työnantajan kannattaa ottaa huomioon myös fyysiset tilat ja työolot. Esimerkiksi opettajanhuoneen viihtyisyys on tärkeä osa työhyvinvointia.

Keski-Uusimaa | Kouluvuosi on taas aluillaan. Koulujen arki käynnistyi torstaina Keravalla ja Tuusulassa, Järvenpäässä koulu alkaa puolestaan huomenna maanantaina. Oppilaiden lisäksi koulun arki käynnistyy myös opettajilla.

Keravan, Järvenpään ja Tuusulan alueella on yhteensä yli 40 perusopetusta tarjoavaa oppilaitosta, joten opettajia alueelle tarvitaan paljon. Minkälaiset tekijät saavat opettajat hakeutumaan Keski-Uudenmaan kuntiin?

Opettajien ammattijärjestö OAJ:n Uudenmaan alueyhdistyksen alueasiamiehen Jari Salmisen mukaan opettajien palkkojen vaihtelu kunnittain on melko pientä.

– Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksessa on nimetty kaksi kalleusluokkaa eri kunnille, mutta näidenkin välinen ero on melko pieni, Salminen toteaa.

Tuusula kuuluu työehtosopimuksen mukaan toiseen kalleusluokkaan, mutta kunta on ottanut sen palkkauksessa huomioon.

– Kunta on panostanut opettajien palkkoihin ja meillä esimerkiksi 1–6-luokkien luokanopettajan peruspalkka on yli 74 euroa korkeampi kuin 1. kalleusluokan kuntien peruspalkka työehtosopimuksen mukaan, Tuusulan kunnan opetuspäällikkö Markus Torvinen kertoo.

Kaikissa alueen kunnissa on määritelty työn vaativuustekijöitä, jotka lisäävät palkan määrää.

– Työn vaativuustekijöiksi arvioidaan esimerkiksi suuri luokkakoko tai vaikkapa ICT-koordinaattorina toimiminen. Järvenpäässä maksetaan kuukausittain opettajille noin 33 000 euroa erilaisia työn vaativuuteen liittyviä lisiä, Järvenpään perusopetusjohtaja Arja Korhonen kertoo.

Korhosen mukaan opettajien työn vaativuustekijät arvioidaan lukuvuosittain yhdessä Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestön kanssa, jotta ne vastaisivat mahdollisimman hyvin todellisuutta.

Niin ikään Keravalla 1. kalleusluokan peruspalkkaan tulee työn vaativuuslisiä.

– Suurien ja vaativien luokkien opettamisesta sekä esimerkiksi koulun kehittämiseen osallistumisesta saa työn vaativuuslisää, Keravan perusopetusjohtaja Terhi Nissinen kertoo.

Opettajan palkkaan vaikuttaa lisäksi koulutustaso, työkokemus, opetettavien tuntien määrä, henkilökohtainen lisä sekä mahdollinen työsuorituksen arvioinnista tuleva lisä.

Lopulta melko pienten palkkaerojen vuoksi OAJ:n Uudenmaan alueasiamies Jari Salminen kehottaa kuntia kiinnittämään huomiota eritoten työnantajakuvaan.

– Koulukohtaisesti kannattaa panostaa rehtoreihin, johtamisen tukemiseen, tiloihin ja työoloihin. Ne vaikuttavat paljon opettajien työnantajavalintoihin, Salminen arvioi.

Myös OAJ:n työmarkkina-asiamiehen Kari Kinnusen mukaan opettajien harkitessa tulevaa työpaikkaansa palkkauksen lisäksi on muitakin vetovoimatekijöitä.

– Työnantajan imago ja henkilöstöpolitiikka vaikuttavat paljon. Usein työnantajan maine kuuluu myös kunnan ulkopuolelle, Kinnunen toteaa.

Kinnusen mukaan mahdollisimman hyvä työhyvinvointi vaikuttaa opettajien työpaikan valintaan.

– Keskeisintä on avoin ja hyvä vuorovaikutus sekä oikeudenmukaisuuden kokemus. Tietenkin myös fyysinen hyvinvointi on esimerkiksi homekoulutapausten myötä noussut tärkeäksi, hän kertoo.

Ensivaikutelma kunnasta työnantajana syntyy jo työpaikkailmoituksesta.

– Alkaako työ lukuvuoden alusta 1.8. vai vasta ensimmäisestä koulun työpäivästä? Kertoo paljon työnantajan suhtautumisesta, onko uudella opettajalla mahdollisuus tutustua työpaikkaansa ja valmistautua kohtaamaan oppilaat ennen varsinaisen opetuksen alkamista, Kinnunen toteaa.

Jokaisessa alueen kunnassa on useita tekijöitä, jotka houkuttelevat opettajia. Arja Korhonen kehuu Järvenpään kouluja osaamisen kehittämisestä, hyvästä yhteishengestä ja yhteistyöstä kotien kanssa.

– Varsin mielekkäänä työn vaativuustekijänä kouluissa on koettu ICT-tiimit, joihin kuuluvat opettajat auttavat muita käyttämään teknologiaa pedagogisesti hyödyksi, Korhonen kertoo.

Markus Torvinen kertoo Tuusulassa tehtävän paljon yhteistyötä.

– Opettajien parityöskentelystä on saatu paljon hyviä kokemuksia. Järjestämme paljon koulutuksia, joissa opettajat kouluttavat tosiaan ja kertovat hyvistä toimintatavoistaan. Tällainen kehittämistyö lisää selvästi motivaatiota ja mielenkiintoa omaa työtä kohtaan, hän kertoo.

Myös Keravalla opettajat voivat toimia erilaisissa kehittämistehtävissä.

– Olemme luoneet asiantuntijaopettajien verkoston, jossa toimii muun muassa tutoropettajia, syväoppimisen kehittäjäopettajia ja kaupunki- ja aluetasoiseen kehittämiseen suuntautuneita digitiimin opettajia, Terhi Nissinen kertoo.

Opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus

Kunnallisessa opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksessa (OVTES) Suomen kunnat on jaettu kahteen kalleusluokkaan.

Ensimmäisen kalleusluokan kunnissa opettajille määritellyt peruspalkat ovat hieman suuremmat kuin toisen kalleusluokan.

Ensimmäisessä kalleusluokassa 1–6 vuosiluokkien luokanopettajan kelpoisuuden ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden peruspalkaksi on määritelty 2 633,80 euroa.

Toisessa kalleusluokassa vastaavan kelpoisuuden ja tutkinnon suorittaneiden peruspalkaksi on määritelty 2 608,91 euroa.

Kalleusluokkien välinen ero on alle 25 euroa.

Myös muiden peruspalkkaryhmien väliset erot ovat samaa luokkaa.

Järvenpää ja Kerava kuuluvat ensimmäiseen kalleusluokkaan, Tuusula puolestaan toiseen kalleusluokkaan.

Ylen kouluselvitys

Yle selvitti keväällä kuntakohtaisen panostuksen perusopetukseen.

Kerava panosti perusopetukseen selvästi muita kaupunkimaisia kuntia vähemmän.

Tuusula panosti perusopetukseen saman verran kuin muut kaupunkimaiset kunnat, samoin Järvenpää.

Selvityksessä tarkasteltiin mm. ryhmäkokoa, pätevien opettajien osuutta, oppimateriaalirahoja per oppilas ja opetusmenoja per oppilas.

Opetusmenoihin kuuluivat myös opettajien palkat. Kerava käytti vuonna 2016 yli 300 euroa keskiarvoa vähemmän opetusmenoihin. Tuusula ja Järvenpää käyttivät keskiarvoa enemmän opetusmenoihin.

Kommentoi kirjoitusta.

Tänään on lumiukkoaskartelua

Torstai 16.8.2018 - Riitta-Kaisa Kosonen, Raili Leivo, Leena Roos, Sari Sirniö ja Virve Virta

Työviikko on pyörähtänyt mukavasti alkuun. Varhaiskasvatuksen opettaja M on laatinut yhdessä tiimin kanssa kuluvan viikon pedagogisen toimintasuunnitelman lasten kiinnostuksen pohjalta.

Ensilumi satoi sopivasti maahan alkuviikosta. Nyt keskiviikkona on tavoitteena vahvistaa lasten kädentaitoja ja syventää tietoa: tutustua lumen olomuotoihin sekä vuodenaikojen vaihteluihin luonnossa.

Opettajalla on ohjattavanaan viiden lapsen pienryhmä, keski-ikä 4 vuotta. Ennakkoon on otettu esille sivupöydälle materiaalia. Valkoista kartonkia, saksia, kyniä, kangasta ja valkotaululle on piirretty kuvalliset ohjeet.

Lapset A ja B säntäävät heti materiaalien luo halukkaina pistämään toimeksi. Heille tulee kuitenkin kinaa vihreäkahvaisista saksista. – Vertailusovittelun hetki.

Lapsi C itkee ikäväänsä, kun isä lähti jo töihin. –Opettaja ottaa syliinsä, lohduttaa ja sanoittaa tunnetilaa.

Lapsi D on muuttanut kaksi kuukautta sitten Suomeen eikä hänen kokemusmaailmaansa vielä ole kuulunut lumisade. Lumiukko? – Opettaja ottaa kuvamateriaalia esille, hakee pihalta kourallisen lunta tunnusteltavaksi ja yrittää auttaa lasta saamaan jonkinlaista mielikuvaa lumesta ja kuinka sitä voi työstää.

Lapsi E haluaa askarrella perhosen, ei lumiukkoa, oppimisen tähtihetki käsillä. – Opettaja tarttuu ajatukseen. Hän ottaa esille tabletin ja etsii yhdessä lapsen kanssa tietoa perhosista ja niiden liikkeistä talvisin.

Tunnin kuluttua on aika siirtyä ulos liikuntatuokiolle ja leikkeihin. Huoneesta poistuu kaksi lasta mukanaan kartonki-lumiukko, yhdellä lumi-perhonen, kahdella rauhallinen mieli ja ilo uuden oppimisesta.

Opettaja arvioi mielessään aamua. Toteutuivatko aamupäivälle asetetut pedagogiset tavoitteet ja miten muutan toimintaani seuraavalla kerralla.

lastentarhanopettajat

Riitta-Kaisa Kosonen,  Raili Leivo, Leena Roos, Sari Sirniö ja Virve Virta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lastentarhanopettaja, varhaiskasvatus

Varapuheenjohtajan valtuustopuheenvuoro

Tiistai 5.6.2018 klo 13:44 - Säde Heikinheimo

Opettajanhuoneessamme on kahden kerroksen väkeä, toimenhaltijat ja tuntiopettajat.

Toimenhaltijat saavat parempaa palkkaa kuin tuntiopettajat. He pääsevät koulutukseen, suunnittelevat opiston toimintaa ja arvioivat oppilaita toisin kuin tuntiopettajat. Toimenhaltijoiden parempi palkka perustuukin juuri siihen, että heillä on enemmän tehtäviä, heillä on niin sanottua muuta työtä. Se on opetukseen liittyvää työtä, ei kuitenkaan varsinaista opetustyötä.

Koska tuntiopettajille piti maksaa korvaus joka kokouksesta, heitä kutsuttiin niihin vain rajoitetusti, samoin suunnitteluun, koulutukseen ja muuhun sellaiseen. Näin myös oppilaitoksilla jäi paljon hyvää osaamista hyödyntämättä.

Ikävä kyllä tästä seurasi oppilaitoksissa kahden kerroksen opettajuutta, paremmin ja huonommin kärryillä olevat opettajat.

Optimistit haaveilivat, että jospa tuntiopettajille saataisiin jonkinlainen tuntimäärä muuta kuin opetustyötä, niin silloin hekin voisivat täysipainoisesti osallistua oppilaitostensa toimintaan ja samalla saattaisi palkkakin hiukan nousta.

Ja Kiky-sopimus tuli!

Kiky-sopimuksessahan jokaiselle julkisen alan työssä käyvälle suomalaiselle tuli 24 tuntia lisää työtä ilman lisäkorvauksia, tarkoitus oli että palkka ei laske vaikka tehoja nostetaan. Omassa oppilaitoksessani tämä tarkoitti muuta kuin opetustyötä kaikille, myös tuntiopettajille.

Kävikö onnellisesti? Ei käynyt. Nyt tuntiopettajat osallistuvat yhtä vähän kuin aikaisemminkin. Ero on siinä, että heille ei enää makseta niin kuin ennen. Pienempipalkkaisten palkka pieneni entisestään.

Tuli myös aivan uudenlaisia ongelmia tuntiopettajille. Sivistan sopimuksissa sovittu muun työn työtuntien laskukaava on epäreilu, aivan erityisen epäreilu se on useammassa oppilaitoksessa opettavilla tuntiopettajilla. Minulla on ainakin yksi tuntiopettaja kollega, jolle tuli 40 tuntia muuta kuin opetustyötä.

Valitettavasti näyttää kiihtyvän sellainenkin ikävä suunta, että toimia muutetaan tuntityöksi. Kun joku vakinaisessa toimessa ollut opettaja eläköityy, hänen tilalleen otetaan tuntiopettaja. Onhan tuntiopettajillakin nyt muuta työtä!

 

Säde Heikinheimo

OAJ Uusimaa, varapuheenjohtaja

OAJ:n valtuutettu

sade18.JPG

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuntiopettaja, tuntityö, kiky

Oaj Uusimaan valtuustopuheenvuoro

Perjantai 1.6.2018 klo 13:45

OAJ Uusimaan alueyhdistyspuheenvuoro valtuuston kokouksessa 17.5.2018 kokonaisuudessaan

Arvoisa OAJ:n puheenjohtaja, hyvä OAJ:n valtuuston puheenjohtajisto, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat

”Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin, täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin.” Näin kajahti jo v. 1912 Ylioppilaskuntien laulajien esittämänä Sibeliuksen säveltämä kappale. Kuvasiko laulun säe kenties muutaman vuoden päästä itsenäistyvän Suomen silloisia arvoja? Nyt runsaan sadan vuoden jälkeen edessämme ovat kuitenkin yleissivistyksen vaaran vuodet, ellei ryhdytä nopeasti oikeisiin toimenpiteisiin tämän maan nuorison ohjaamiseksi takaisin sivistyksen pariin. Tiedämme kaikki, että poikien luku- ja kirjoitustaito on jatkuvasti heikentynyt, eikä kasvava joukko oppilaista tule saavuttamaan OAJ:n viimeisimpien tutkimusten mukaan edes sellaisia tietoja ja taitoja, joilla selvitä toisen asteen opinnoissa. Samalla, kun nuoriso on vaarassa syrjäytyä, opettajuus on myös murrosvaiheessa. Hetki sitten saimme lukea Helsingin Sanomista koulusta, jossa 75 oppilasta kokoontuu suurryhmään kuulemaan opettajan lyhyttä alkuohjeistusta päästäkseen sen jälkeen itseohjautumaan omaan tahtiinsa meluisassa oppimistilassa. Yleissivistävinä opettajina olemme seuranneet kauhuissamme tätä kehitystä.
Pyrkiessäni 1990-luvun lopulla nuorena poikana Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitokseen, luin silloista vuoden 1994 opetussuunnitelmaa kuin Raamattua. Silloinkin puhuttiin konstruktivismista, jossa oppilas nähtiin uteliaana ja aktiivisena sekä oma-aloitteisena tiedon etsijänä ja jäsentäjänä. Ymmärsin, että tuossa oppimisprosessissa opettajan rooli muuttuu alkuperäisestä behavioristisesta näkemyksestä poiketen oppilaan ohjaajaksi. Gradua tehdessäni luin Veli-Matti Värrin väitöskirjan Hyvä kasvatus, kasvatus hyvään sekä Jyri Puhakaisen väitöskirjan Kohti ihmisen valmentamista. Ymmärsin, että kasvattajina emme voi määrittää kasvatettaville tien päätä, mutta sen suunnan voimme heille avata ja ohjata heitä kasvamaan yhteisesti hyväksyttyjen arvojemme suuntaan. 
Noihin OKL:n mukaviin vuosiin sattui myös Pisa-tutkimus, jossa nostettiin esille suomalaisten oppilaiden menestyminen opinnoissaan parhaalla mahdollisella tavalla ja tuotiin esille, että meillä täällä Suomessa ovat maailman parhaimmat, pätevimmät, koulutetuimmat ja osaavimmat opettajat. Tuossa uskossa minäkin lähdin kahden pienen lapsen isänä omalle opettajan polulleni ja ylpeänä otin heti viran vastaan Nurmijärven kauniissa kulttuuripitäjässä. Myöhemmin sitten päädyin Keravalle.
Arvoisat valtuuston jäsenet, olemme yhdessä OAJ Uusimaan aktiivitoimijoiden kanssa seuranneet viime vuodet huolestuneena prosessia, jossa uusimman opetussuunnitelman (2016) eri vaiheissa on kunnissa pyörinyt monenlaisia kaupallisten yritysten konsultteja ja muita verkostoja saarnaamassa, kuinka kaikki se hyvä työ, mitä ennen on kouluissa tehty, onkin ollut vanhanaikaista. Tämän ajan pinnallisuus, ääri-individualismi ja kaupallisuus nostavat monen koulutetun ja aiemmin pää pystyssä kulkeneen ammatistaan ylpeän opettajan ihokarvat pystyyn. Onko joukosssamme kenties kuntia, joihin on näinä villeinä uudistuksen vuosina koottu pedagogisia ohjausryhmiä, joissa ei ole mukana yhtään niin sanottua riviopettajaa? Onko kenties jossakin kovaan ääneen puhuttu, että niiden opettajien luokista, joiden luokassa oppilaat istuvat perinteisesti, tullaan niputtamaan pulpetit nippusiteellä ryhmäpöydiksi, elleivät itse osaa moista tehdä?
Pakottamallako syntyy aitoa yhdessä tekemistä ja hienoja projekteja sekä syväoppimista? Olemme aidosti huolissamme, kuka siis enää arvostaa yliopistollisen opettajankoulutuksen käynyttä, ennen maailman parhaaksi kehuttua, suomalaista opettajaa? Vai pitäisikö meidän kenties itse nostaa opettajuus puheissamme, kannanotoissamme, keskusteluissamme ja verkostoissamme siihen asemaan, missä se on vuosikymmeniä ollut ja minne se kuuluu. Samalla, kun itse nostamme päämme ylpeästi ylös, meidän tulee vaatia opettajille varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle asti kaikille heidän vaativaan työhönsä liittyvät kunnon resurssit mukaan lukien järkevät ryhmäkoot ja korkeakoulutetulle sopiva palkka. Meidän tulee vaatia työaikana saatavaa koulutusta , tukea esimiehiltä ja ennen kaikkea sellaiset työolot, joissa on mahdollista ilman jatkuvaa huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunnetta tehdä yhteiskunnan tärkeänä rakentajana ja tukipilarina tarvittava, että yleissivistyksen vaaran vuodet eivät toteutuisi ja yhä suurempi osa oppilaistamme ei syrjäytyisi. Nostetaan yhdessä opettajina lippu korkealle ammattimme arvostuksen ylläpitämiseksi, jotta voimme Uusmaalaisten laulun sanoin jatkossakin todeta: ”Täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin!

pöntössä

Tuomo Suihkonen

Oaj valtuutettu

Tuomo1.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Ulosmarssi

Perjantai 18.5.2018 klo 9:57 - Jari Salminen

Raahen Rautaruukki oli uljas näky, kun koululaisena pääsin sinne tutustumaan. Sula metalli hiipi kilometrin mittaisen hallin läpi hohtaen ja tuoksu muistutti hitsausperskeiden peittämää korjaushallia. Jotakin voimakasta oli aistittavissa, kun paljon miehiä hääräsi valtavien voimien kanssa ja jokainen tiesi tehtävänsä - ja arvonsa.


Rautaruukilla tapahtui koominen edunvalvonnallinen välikohtaus 1970-luvulla. Vuoropäällikön konttoriin astui sarkatakissa nuori isä ja kertoi, että kotona olisi sellainen tilanne päällä, että pitäisi lähteä vähän aikaisemmin töistä pois. Hyvä vuoromestari kuunteli ja yhdessä he sopivat, että työmies lähtee samantien kotiin ja hoitaa perheen asian kuntoon. Näin hyvä johtaminen joustaa ja jousti jo 50 vuotta sitten. Inhimillisyys maksaa aina pitkässä juoksussa hintansa.


Työmies oli tyytyväinen ja marssi suoraan pukuhuoneeseen, missä osa porukkaa istui jo lakisääteisellä iltapäiväkahvilla.

“Soli poijjaat tämä päivä sitte täsä”, leiskautti työmies kahviporukalle. Sitten hän riisui sarkatakin, vaihtoi omansa tilalle ja marssi ulos.

Kahviporukka mietti muutaman sekunnin. Sitten he riisuivat sarkatakkinsa ja marssivat työmiehen perään ja huusivat muillekin hallissa, että päivä oli sitten tässä ja nyt marssitaan ulos. Hallin työvuoro oli hetkessä pihalla matkalla kohti kotia ja työnjohto perässä ihmettelemään. Siellä käytiin sitten välitöntä neuvonpitoa tehtaan portilla työntekijöiden ja työnjohdon välillä. Mikä lakko? Miksi nyt on lakko? Kuka siitä on päättänyt?


Tarinassa on onnellinen loppu ja väärinkäsitys selvisi. Vuoro palasi halliin vetämään työnsä loppuun kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan. Mitä nyt vähän erehdyttiin, että olisi ulosmarssi. Sattuuhan noita. Ja jos syytä tulee, niin lähdetäänhän me!. Tätä ei varmaan kukaan kyseenalaistanut Raahessa 70-luvulla.


Jari Salminen

Oaj Uusimaan alueasiamies 

@JariSalminen1


Salminenseinaab.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työtaistelu, ammattiyhdistys, johtaminen

Osallisuus omaan työhön, onko sitä?

Maanantai 7.5.2018 klo 20:58 - Eva-Stina Törnroos

Opettajan työ on asiantuntijatyötä, siihen vaaditaan pitkä ja korkeatasoinen koulutus. Työhön kohdistuvat odotukset ja vaatimukset ovat moninaiset ja alati kasvavat.

Samaan aikaan monimutkaisen ja monipuolisen opetus- ja oppimisprosessin hallinta tuntuu siirtyneen yhä kauemmas opettajasta, oppilaasta ja arjesta.

Aivan muut, kuin päivittäin opetustyössä mukana olevat tahot, määrittelevät käyttöömme ideaalitilat, välineet, kalusteet, ryhmien koostumuksen jne. Asiantuntijaa ei nykyisellään kuullai, eikä meidän näkemykseemme luoteta.

Avokonttoreista on aikuisille työntekijöille todettu aiheutuvan ongelmia mm. keskittymiseen. Samaan aikaan valtaosa maamme uusista kouluista toteutetaan avoimen oppimisympäristön periaatteella. Pienemmät, tutut ryhmät edesauttavat oppilaiden turvallisuuden tunnetta, vähentävät kiusaamisen mahdollisuutta ja lisäävät opettajan ryhmäntuntemusta. Opettajia ajetaan kuitenkin tekemään työtä useamman aikuisen tiimeinä kymmenien oppilaiden muodostamissa suurryhmissä.

Yksi opettajan työn ehdottomista vetovoimatekijöistä, pedagoginen vapaus, on kaventumassa, kun fyysinen ympäristö ohjaa työtämme yhä enemmän. Ovatko kuntapäättäjät, arkkitehdit, suunnittelijat, kalustefirmat, it- ja esitystekniikkaa suunnittelevat ja opetusvirastojen työntekijät todellakin pätevämpiä opetustyön asiantuntijoita kuin opettajat?

Samalla kun kaikkialla yhteiskunnassa, koulussakin, korostetaan osallisuutta, kysyn, olemmeko me opettajat luopuneet omasta osallisuudestamme työhömme. Olisiko aika ottaa oman työn omistajuus takaisin?

Eva-Stina Törnroos

OAJ Uusimaa, varapuheenjohtaja

1 kommentti . Avainsanat: #opettajuus #opettaja

Ojankaivajat

Keskiviikko 28.3.2018 klo 15:12 - Jari Salminen

Vesivaurioita kokeneen tien suojaksi on kaivettava oja. Tämä oli perusteltua sekä liikenneturvallisuuden että tien hoitokustannusten näkökulmasta. Ojaa kaivamaan palkattiin ahkeria ja ammattitaitoisia työmiehiä, jotka aloittivat työnsä Fiskarsin manuaalivaihteisella kaivinkoneella eli lapiolla. Heidän työtään johtamaan palkattiin esimies. Työ lähti hyvin käyntiin ja esiin tulevat käytännön ongelmat ratkottiin yhteistuumin kahvitauolla. Siellä yhdistyivät kokemus ja nuoruus sekä ojan kaivamisesta että tien käytöstä. Näiden avulla työnjohtajan oli helppo ohjata toimintaa.


Ojan pidentyessä esimiehen silmät eivät enää yltäneet ensimmäisestä kaivajasta viimeiseen, jolloin huoli työn maksimaalisesta tehokkuudesta syntyi jossain pitkien käytävien kätköissä. Pian hänen avukseen palkattiin työnjohtajia, jotta valvonta onnistuisi eikä kukaan pääsisi nojailemaan lapion varteen. Samalla näiden palkattujen uusien työnjohtajien esimiehen titteli ja palkka muutettiin uusia tehtäviä vastaaviksi. Koska kaikki piti tehdä kustannusneutraalisti, oli pakko kourallinen ojankaivajia irtisanoa yhteistoimintamenettelyssä tuotannollisin perustein. Tämä ymmärrettävästi söi työmiehien sitoutumista tehtäväänsä ja kylvi epävarmuutta työntekijöiden keskuuteen. Aiemmin kaikilla oli selkeä kuva siitä, että ojaa pitää kaivaa, koska muuten tie on sateiden jälkeen veden vallassa. Nyt tätä kuvaa kirkkaampana loistaa uhkakuva siitä, että jatkuuko työ vai ei. Hoitovapaalle jääneen kaivajan sijaiseksi palkattu uusi ojankaivaja ei ole kuullutkaan sateista, ainoastaan epävarmasta työstä, jota tehdään kovan johdon jatkuvan kyttäyksen alaisena.


Työnjohtajan titteli on nyt Ojajohtaja ja hän on vakuuttunut, että käppyröiden mukaan ojaa syntyy aiempaa enemmän, vaikka ojankaivajien määrää on vähennetty. Tästä pitävät huolen esimiehet, joiden tehtävänä on etsiä koko ajan uusia tehokkaampia keinoja, joilla saadaan ojankaivuu jatkumaan mahdollisimman keskeytymättä. On kuitenkin tosiasia, että työnjohtajien työaika kuluu pääsääntöisesti työn valvomiseen, joten ojajohtaja saa palkata ojankaivuusuunnittelijan, jonka tehtävänä on ratkaista ojankaivuuta hidastavia tekijät. Tällä on mahdollista vähentää jokaisen työmiehen kahvitaukojen jutteluita ja murheita, mitä ojankaivuuseen liittyy. Eli tukea ojankaivajaa raskaassa työssä. Samalla voidaan kahvitaukoja lyhentää ja sillä säästöllä voidaan kustantaa ojankaivuusuunnittelijan palkka yhdessä eläkkeelle siirtyneen työmiehen palkan kanssa.

Kustannusneutraalisti tietysti.


Apua tehokkuuden nostamiseen on onneksi tulossa sieltä pisimmästä käytävästä. Kun ojankaivuu ei kaikesta tehostamisesta ja valvonnasta huolimatta käy riittävän nopeasti, päätetään lisätä ojankaivajan työaikaa kuudella minuutilla päivässä. Tämä pieneltä kuulostava luku tarkoittaa laskelmien mukaan koko maamme mittakaavassa useita kilometrejä enemmän ojaa vuosittain ja kaikki ilman lisäkustannuksia. Tämä parantaa meidän mainettamme ojankaivajina ulkomailla ja samalla lapioimme kilpaa umpeen kasvavaa teoreettista ojaa meidän ja naapurimaiden välillä.


Ojankaivajat ottavat uudet työajat vastaan niskoittelematta, koska yt-menettelyjen pelottamina he pelkäävät työpaikan menettämistä. Sisällään he toki miettivät, että turvetta lentää tästä lähtien olan yli paljon hitaampaa tahtia mutta vettä tulee heitettyä senkin edestä. Kenelläkään ei ole enää mielessä sateen tulvima katu ja kuopat siinä. Nyt ovat mielessä pelko, minuutit ja epäoikeudenmukaisuus. Ojajohtajalle ei tietysti minuutteja lisätty.


Voi kunpa tässäkin sadussa olisi opetus. Sitä varten on kuitenkin tilattava konsultti. Hän pohtii, kuinka paljon on mahdollista tehostaa toimintaa rakentamalla hallintoa varsinaisen perustehtävän kustannuksella. Jossain vaiheessa täytyy tulla raja vastaan, missä työn tekijöiden vähentäminen ja hallinnon lisääminen eivät enää paranna lopputulosta. Valitettavasti ennen tätä rajaa ovat jo monet hälytysarvot rikkoutuneet niin työterveyden, työssähyvinvoinnin, kestävän johtajuuden, motivaation, mielekkyyden, työnilon, tuloksellisuuden ja monen muun osalta. Kustannusneutraalisti?

Salminenseinaab.jpg

Jari Salminen

Oaj Uusimaan alueasiamies

@JariSalminen1

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työhyvinvointi, työterveys, johtaminen

STOP KIUSAAMISELLE JA HÄIRINNÄLLE

Keskiviikko 14.2.2018 - Markku Tikkanen

Olet varmaan huomannut, että Suomessa keskustellaan häirinnästä; erityisesti viimeaikoina seksuaalisesta häirinnästä #metoo.

Koulussa oppilaat ja opettajat, rehtori, oppilashuollon asiantuntijat ja vanhemmat toimivat kaikki yhdessä turvallisen oppimisympäristön, oppimisen ilon sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta. Kiusaamisen ja häirinnän vastaisina keinoina koulu käyttää esimerkiksi yhteisöllisiä toimintatapoja, kodin, koulun, oppilas- ja opiskelijahuollon välistä yhteistyötä ja häirinnän, kiusaamisen ja väkivallan estäviä suunnitelmia tiedonkulku- ja soveltamisohjeineen. Koulun kiusaamisen ja häirinnän vastaiseen toimintakulttuuriin on kaikkien osallisten panostettava. Vähenisikö kouluissa ja oppilaitoksissa ilmi tuleva kiusaaminen nimeämällä ja määrittelemällä myös se häirinnäksi?

Sinun pitää kertoa kiusaamisesta ja häirinnästä, kieltää kiusaamasta ja puuttua siihen mahdollisuuksien mukaan. Se vaatii voimia, tukea ja rohkeutta.

Oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuutta ja oikeuksia on lainsäädännössä lisätty. Kaikissa peruskouluissa on oltava oppilaskunta ja oppilaitoksilla opiskelijakunta. Koulun aikuisten on huolehdittava, että kaikille oppilaille ja opiskelijoille annetaan myös muilla tavoin mahdollisuus osallistua koulun tai oppilaitoksen toimintaan ja kehittämiseen sekä mahdollisuus ilmaista mielipiteensä oppilaiden ja opiskelijoiden asemaan liittyvistä asioista. Oppilaille on myös annettava mahdollisuus osallistua opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä järjestyssääntöjen valmisteluun. Lakiperusta ja osallisuuden mahdollisuus ovat olemassa. Edistääkö koulujemme toimintakulttuuri riittävästi osallisuutta, yhteisöllisyyttä, kiusaamisen ja häirinnän vastaisuutta ja onko tahtotilamme asiaan puuttumiseen huippukunnossa?

Yhdessä puuttumalla me lopetamme kiusaamisen ja häirinnän. Olemme enemmän.

 

Markku Tikkanen

OAJ Uudenmaan alueyhdistys puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiusaaminen, häirintä

Ay-toiminta ei ole seksikästä?

Maanantai 12.2.2018 klo 12:47 - Eva-Stina Törnroos

Yhdistysten on vaikeaa löytää uusia toimijoita, näin usein sanotaan. Tältä ei kuitenkaan viikonloppuna tuntunut, kun Järvenpäähän oli kokoontunut iso, aktiivinen ja iloinen joukko Uudenmaan alueen yhdistysten uusia toimijoita. Paikalla oli mm. tuoreita puheenjohtajia, muutama come backin tehnyt aktiivi, uusia alueyhdistyksen jäseniä Keudasta, rehtoreita, nuoria ja kokeneempia opettajia. Aivan mahtava kombo!

OAJ Uusimaa kouluttaa vuosittain uusia hallitusten jäseniä ja toimihenkilöitä. Paikaksi on jo pitkään valikoitunut mutkaton Järvenpään keskustan hotelli. Ohjelmassa oli yhdistystoiminnan ABC innostavan TJS:n kouluttajan Sikke Leinikin vetämänä. Alueen omin voimin annettiin tukevat tietopaketit valtuustovaaleita, järjestörakenteesta, edunvalvonnan saavutuksista, viestinnästä, yhdistysten toimijoiden rooleista ja ajankohtaisista valtakunnallisista teemoista. Koulutus huipentui kokoukseen, jossa roolit arvottiin ja heittäydyttiin iloisesti kuvitellun vuosikokouksen pyörteisiin.

Ei siis huolta Uudellamaalla – uutta innokasta väkeä tulee paikallisyhdistysten toimintaan. Tietoa halutaan ja verkostoitumista tehdään. Ei ehkä siis seksikästä, mutta vetovoimaista kuitenkin.

Ihan huippua oli koulutuksen päätteeksi kuulla, kun eri yhdistysten opettajat huikkailivat toisilleen, missä seuraavan kerran nähdään ”yhteysopettajakoulutuksessa!”

Eva-Stina Törnroos

OAJ Uusimaan varapj

OAJ:n järjestö- ja  viestintätoimikunnan pj

4_eva_stina_tornroos_150x.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta.

Puheenjohtajapäivillä

Keskiviikko 31.1.2018 klo 12:33

Minulla oli ilo avata OAJ:n puheenjohtajapäivät Educa-messujen yhteydessä. Avauksessani nostin esiin muutaman ajankohtaisen asian.

Tärkeimpänä oli kiitos ja tunnustus paikallis- ja alueyhdistysten puheenjohtajille. Heille, jotka ovat järjestön tukiranka, pitäen paikallisesti huolta jäsentensä edunvalvonnasta, yhteisöllisyydestä ja hyvinvoinnista.

Puheenjohtajat ja hallitusten toimijat eri puolilla Suomea ovat vuoden ensimmäisten viikkojen aikana kokoontuneet ehkä satoihin kokoustiloihin ja neuvotteluhuoneisiin suunnittelemaan alkaneen vuoden toimintaa ja tapahtumia. Tätä työtä ei ole tehty virka-aikana, vaan käyttäen siihen iltoja ja viikonloppuja toimijoiden vapaa-aikaa, jäsenistölle uhraten.

Sopimukset ovat juuri nyt katkolla. Toiveet, optimismi, realismi jopa pessimismi tulevien sopimusten osalta vuorottelevat ajatuksissa.

Elämme ainakin jonkinlaista talouden noususuhdannetta, olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että tämän täytyy näkyä neuvottelutuloksissa.

OAJ:n ja Jukon neuvottelijat tekevät hartiavoimin töitä, ongelmana lienee vastapuoli, jonka tavoitteet eivät ole aivan samat.

Tämän vuoksi OAJ on näkyvästi nostanut järjestövalmiutta.

Sen on oltava vakuuttava ja aito ja meidän kaikkien OAJ:n jäsenten on oltava tuon valmiuden takana, vain silloin meidät otetaan vakavasti ja pystymme antamaan neuvottelijoille tarvittavan tuen.

Koulutustilaisuus oli valtavan osallistujamäärän, 190 puheenjohtajaa, vuoksi luentotyyppinen, eikä mielenkiintoisten aiheiden ympärille voitu järjestää yhteistä keskustelua. Siksi innostinkin osallistujia, niin uusia kuin kokeneempia puheenjohtajia, verkostoitumaan eri tavoin. Perustamaan vaikka sähköpostirinkejä ja WhatsApp-ryhmiä. Näin on mahdollista jakaa niin yhdistysten onnistumisia kuin niitä vähän huonomminkin menneitä asioita.

 

Aktiivista ja mielenkiintoista järjestövuotta toimijoille toivotellen.

Eva-Stina Törnroos, OAJ:n järjestö- ja viestintätoimikunnan pj

 

 eva_stina_tornroos.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Koulun sisäilmaongelman ratkaisutavalla on merkitystä

Torstai 14.12.2017 klo 9:39 - Sari Aksberg

Sisäilmaongelmien ratkaisu on usein monimutkainen ongelmavyyhti ja jopa vuosien prosessi. Ilman selkeää ja toimivaa ratkaisumallia sisäilma-asioiden hoidosta tulee kaaosta, jota kukaan ei kunnolla hallitse. Jos koulussa työskentelevät eivät voi luottaa, että ratkaisuprosessi on työnantajalla ja opetuksen järjestäjällä hallussa, alkaa helposti aiheella spekulointi niin sosiaalisessa mediassa kuin kahvipöydässäkin. Riski siihen, että asian käsittelyyn tulee epäasiallisia piirteitä kasvaa ja tämä ei ole kenenkään etu. Sisäilmaongelman ratkaisu on myös luottamuksen rakentamista ko. prosessia kohtaan.

Tarvitaan avointa ja oikea-aikaista tiedottamista sekä selkeä sisäympäristöongelmien ratkaisumalli, jossa on kaikkien toimijoiden vastuut ja roolit määritelty. Koulun sisäilma-asioiden ratkaisua koordinoivan sisäilmatyöryhmän tulee olla riittävän monialainen. Työryhmässä on tärkeää olla edustajat ainakin kouluterveydenhuollosta, työterveydenhuollosta, terveydensuojelunvalvonnasta, työsuojelusta, kiinteistöhuollosta, kiinteistön omistajista, henkilöstöstä ja koulun hallinnosta.

Pikkuhiljaa painopisteen tulisi siirtyä ongelmien ratkaisemisesta hyvän sisäilman ylläpitoon. Tämä edellyttää ennakoivaa kiinteistönhuoltoa, jossa kaikilla koulussa työskentelevillä on keskeinen rooli. Koulun siivous täytyy olla oikein mitoitettu ja tilojen käyttäjien on huolehdittava, että tilat ovat siivottavissa ja pölyä keräävää tavaraa ei kerry avohyllyille ja tasoille. Koulussa tulee myös huomioida erilaiset suositukset ilmamääristä ja neliöistä suhteessa tiloja käyttäviin henkilömääriin. Käytössä tulee olla myös toimintamalli erilaisten kiinteistöön liittyvien havaintojen sekä mahdollisen sisäilmaoireilun ilmoittamiseksi oikealle taholle.

 

Sari Aksberg

OAJ Uusimaan hallituksen jäsen

työsuojeluvaltuutettu, Järvenpää sariaks.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sisäilma, työsuojelu

Opettajan lahjatoivelista joulupukille

Perjantai 8.12.2017 klo 13:28 - Jari Salminen

Rakas joulupukki,

 

Olen yrittänyt olla kiltti tänäkin vuonna ja toivoisin sinulta eniten rauhallista joulunaikaa. Paljon hiljaista ja hidastempoista lukemista kelpaisi kyllä. Ei mitään toimintaa vaan verkalleen etenevää laadukasta kerrontaa. Samoin kutomapuikoille voisi olla käyttöä, mutta mieluiten sellaiset puiset hiljaiset, jotka eivät kilkata. Rauhallista joulumusiikkia voisin myös kuunnella ihan hiljaisella. Tai ehkä sittenkin mieluummin ihan hiljaa ilman ääntä. Huopatossut - mieluiten koko perheelle. Ja paljon pumpulia (en tarvitse sitä oikeasti mihinkään, mutta se vain kuulohtaa niin ihanalle) Suklaata en tarvitse, sitä on tullut jo yllin kyllin. Mainitsinko jo rauhallisen joulunajan, kun meinaa tässä kiireessä asioita unohtumaan.

 

Terveisin ope

 
jari_puoluva_3.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Onnellinen työntekijä tuli vastaan

Tiistai 7.11.2017 klo 8:54 - Jari Salminen

Virastotalon harmailla käytävillä tuli eilen vastaan onnellinen työntekijä. Mahdotonta? Ei suinkaan.  Hän loisti enkelin lailla valoa kaikkien väsyneiden katseiden seassa. Hänen harteillaan ei ollut stressiä vaan työn ilo loisti koko olemuksesta. Tarkasti kiersi moppi kokemuksella ja ammattitaidolla lattian jokaisen kohdan, vaikka tämä enkelisiistijä ei edes katsonut alas.

 

Siistijällä oli aikaa kaikista siivousmitoituksista huolimatta ohikulkeville. Hän jakoi kaikille vähintään hymyn ja joidenkin kanssa myös kuulumiset pikaisesti. Eikä hänellä ollut pahaa sanottavaa työkavereistaan eikä johtajista - edes työstään. Ja työn siistijä teki tietysti hyvin, koska kokemusta piisasi vaikka muille jakaa.

 

Ehkä meidän kaikkien pitäisi ottaa oppia häneltä. Suhtautua arkipäivään kuin se olisi viimeinen työpäivä ennen eläkettä. Ehkä johtamisen johtolangaksi tulisi ottaa tavoite tehdä jokaisesta työntekijästä yhtä onnellinen työssään kuin siistijämme viimeisenä työpäivänään ennen eläköitymistään.

 

Muistan kun Arvi jäi eläkkeelle uutisankkurin tehtävistä. Olin sattumoisin television äärellä katsomassa uutislähetystä, kun sen lopuksi arvimaisella tyyneydellä hän kiitti 40 vuodesta sekä katsojia että työnantajaansa. Se oli arvokas ja koskettava uutishetki, joka nousi minun sisälläni silloin kaikkien maailman tapahtumien yläpuolelle. Minusta työnantajan pitäisi kysyä, miksi pitkiä työuria on nykyisin niin vähän.

 

Työllä on iso merkitys hyvinvoinnillemme. Se rytmittää arkeamme suuren osan elämästämme. On helppo selittää unen merkitys hyvinvoinnille, koska se ottaa noin kolmasosan koko elämästä ja siitä on kiistatonta lääketieteellistä näyttöä. Työelämälle on elämästä varattu hieman pienempi siivu, mutta oman aikansa sekin täyttää kolmasosan vuorokaudesta. Jos kaikki arvostaisivat työtä tällä mittarilla, voisi moni asia näyttää erilaiselle niin työnantajan kuin työntekijän silmin. Työ tekijäänsä kiittää ja päinvastoin, mielellään esimies mukaan lukien.

 

Jari Salminen

Oaj Uusimaan alueasiamies jari_puoluva_3.jpg

@JariSalminen1

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »